Korkeampaa matematiikkaa
Päivän luento olisi pulkassa. Olen oppinut paljon, en tosin kaikkea, sisäilmasta, lämmöstä ja kosteudesta. Ikävä kyllä tähän oppimiseen kuului sekä matematiikkaa että diagrammien lukemista, kumpainenkaan ei kuulu varsinaisesti suosikkeihini. Sain aikoinani lukion pitkästä matematiikasta niin kylläkseni etten edelleenkään pysty edes katsomaan matematiikan opasta ilman kuvotusta. Heti kun sivuilla alkavat hyppiä laskut, joissa lasketaan kirjaimilla numeroiden sijasta niin minä sanon ”soromnoo”, hei hei.
Nyt oli pakko hiukan tsempata, onneksi proffa oli kärsivällinen ja kannustava ja esimerkit selkeitä. Diagrammit olivat myös tuskastuttavan monitasoisia, mutta kun ne aukesivat lopulta, koko laskemisjuttu selvisi yksintein. Aiemmista virheistä oppineena tein annetut kotitehtävät myöskin siltä istumalta (tai siis askartelen niitä tässä parhaillani) nut kun asiat ovat vielä muistissa. Parempi vaan palauttaa työ heti, vaikka periaatteessa sen palauttamiseen annetaankin aikaa kaksi viikkoa. Hyvä, ahkera minä!
Olen lounaani hyvin ansainnut 🙂
Sananen oppimastani: suurin uhka vanhoille rakennuksille ja niiden inventaarioille vaikuttaa olevan minun oma mukavuudenhaluni. Rakennuksiin päästetään liian suuria määriä ihmisiä, jotta kulttuuriaarre olisi kaikkien nähtävillä ja käytettävissä. Kun minä sitten kiertelen siellä museossa tai istun kirkonpenkissä, tuon omat likani ja bakteerini paikalle, ne vaikuttavat ilmankosteuteen ja lämpöön. Lisäksi itseäniarvostavana kuluttajana haluan, että minulla on mukava olla. Lämpötilan ja kosteusprosentin sisätiloissa tulee olla minulle sopiva. Tämä saakin sitten aikaan sen, että sisäilman lämpötilaa saatetaan nostaa liikaa, tai ainakin enemmän kuin olisi itse rakennuksen / sisätilojen hyvinvoinnin kannalta optimaalista.
Kysymys kuuluu siis: mitenkäs olisi kompromissi? Minä pääsen sisälle katsomaan ja nauttimaan kulttuuriaarteista, mutta teen niin rakennuksen hyvinvoinnin ehdoilla. Tämä voisi tarkoittaa vaikkapa sitä, että sisäänpääsyajat olisivat rajoitetut, sisälle pääsisi vain rajoitettu määrä ihmisiä kerrallaan. Etenkin syksyllä ja talvella sisätiloissa pitäisi pitää ulkovaatteet päällä, jotta sisätiloja ei tarvitsisi turhaan lämmittää liikaa. Paitsi että rakennus ja inventaariot voisivat paremmin, tässä olisi myös pienen ympäristöteon paikka. Turhasta lämmittämisestä luopuminen säästäisi energiaa = sähköä eli loppupeleissä sekä luontoa että rahaa. Win-Win.
(kuvakaappaus mammanmaailna.blogspot.se)