Koukussa Presidenttiin

Tämä maanantaiaamu alkoi poikkeuksellisen väsyneissä merkeissä ja syytän siitä Presidenttiä. Samuli sai minut unohtamaan nukkumisen ensisijaisen tärkeyden eilenillalla. Katsoin 5 jaksoa Presidenttiä yhteen putkeen, lopulta pakotin itseni laittamaan läppärin pois kahden aikaan. Kello soi armotta 06.30.

Okei, myönnän, olen aina ollut heikkona Samuliin. Kirveelläveistetty mies, valtava karisma. Multilahjakkuus, minun sukupolveni Vesku Loiri. Minä tykkäsin siitä Häjyissä, semmonen reppana. Ja Samuli sai minut jopa kestämään Tomppaa, uhrauduin, kärsin ja ihailin elämänsä kunnossa olevaa Samulia Mission Impossible: Ghost Protocolissa. Tompan ilmestyessä ruutuun pistin silmät kiinni. Ja rakastin, rakastin, rakastan ”Pienellä kivellä”-levyä. Ja onhan se aivan upea mies, juoppolalli joka teki täyskäännöksen, muutti ulkomaille ja ryhtyi perhemieheksi. Sellaista suomalaista suoraselkäisyyttä on pakko jumaloida.

En tiedä, mitä Presidentistä on sanottu, mutta minut se ainakin koukutti. Hyvännäköinen juu, ja ihan nokkela ja hyvinkirjoitettu, kaikki ei paljastu heti. Todenmakuinen kerronta, Samulilla on silmäpussitkin ihan kuin Saulilla Valtiopäivien avajaisissa. Ja ovathan ne muutkin roolit hyvin miehitettyjä, Sumen näyttelijäkermaa. Ja ihan parhautta että Yle on lähtenyt julkaisuissaan Netflixin tielle eli kaikki vaan YleAreenaan heti. Telkkarissahan tätä esitetään jakso kerrallaan.

Onneksi luentoja ei ole tänään kuin aamupäivällä, loppupäivä taitaakin mennä sitten Samulin seurassa.