Kuka tai mikä olisin?
Olen ihminen. Ei ole vaihtoehtoja. En ole siis mikään kameleontti, en muodonmuuttaja tai muukaan noita. Valitettavasti.
Jos kuitenkin voisin olla jokin muu, usein haluaisin olla. Olisi ihanaa olla pieni, karvainen chichuahuatyttö pimeänä, kylmänä talviaamuna ja jäädä käärölle omaan sänkyyn torkkumaan emännän lähtiessä päivän askareihinsa (sinne ulos pimeään ja kylmään). Tai olla havupuu kun se herää hitaasti kylmän talven jälkeen, tuntee kevätauringon lämmön oksillaan ja alkaa tuntea mahlan kiertävän rungossaan. Kuinka upeaa olisi olla kultainen, koristeltu rokokoopeili vanhan linnan seinällä, antaa ihmisten ihailla itseään, tulla puhdistetuksi rakkaudella?
Leikkiähän tämä on, mutta haluan silti ottaa asian vakavasti ja kertoa teille kuka olisin jos en olisi minä, ihminen.
Jos olisin eläin, haluaisin olla orava. Nappisilmäinen, ketterä, kippurahäntäinen, elisin metsän suojassa. Todellisuudessa olisin luultavastikin mäyrä. Mustavalkoinen, hiukan kömpelö, murahteleva talviunen nukkuja, syksyllä pyöreä, moniruokainen.
Jos olisin juoma, haluaisin olla shampanja. Kupliva, kaunis ja ah niin monivivahteisen herkullinen. Todellisuudessa, jos minulla kävisi tuuri, olisin pepsimax. Luultavimminkin kuitenkin ginger ale. Ei ihan limu vaan kirpeä, harvojen suosikki mutta uskollisen kannattajakunnan omaava, yllättävän monipuolinen kumppani hyvinkin erilaisille juomille, jaloimmillaan kuitenkin yksinään.
Jos olisin puu, haluaisin olla koivu. Keskikesän kaunotar, hoikkauumainen metsän kuningatar. Todellisuudessa olisin kuitenkin tammi, sellainen jykevä versio. Seistä töröttäisin paikallani ikuisuudesta ikuisuuteen ja jos joku minusta kehtaisin saunaklapeja hakata, niin polttaisin sen saunan kuumalla liekilläni kiukkupäissäni tuhkaksi.
Jos olisin kivi, haluaisin olla vaaleanpunainen timantti ja säteillä diadeemin korkeimpana koristeena. Todellisuudessa olisin kuitenkin vaaleanpunainen topaasi. Jalokivi sekin, ei niin kova ja kestävä, ei niin kimmaltava mutta saavutettavissa, tavallisen ihmisen tavoitettavissa.
Lista on loputon. En miettinyt vaihtoehtojani, tämä teksti on täyttä ajatuksenvirtaa eli siis puhdas totuus mieleni sisimmäisistä sopukoista. Kun luen kirjoitustani, ei todellisuuteni taidakaan olla niin paha. En ole aivan a diamond of the first water mutta en omasta mielestäni myöskään mikään bad catch. Hyvä itsetunto vie siis pitkälle, saa nähdä tekeekö se inkiväärioluesta shampanjaa (tahtotila on olemassa).
