Miksi en vain muuta takaisin?

Isäni voi paremmin. Kotona, lääkkeet mukana ja ensiviikolle lääkäriaika buukattuna. Minä istun kotona Tukholmassa flunssassa.

Näissä tapauksissa, kun perheessä tapahtuu jotain, etenkin negatiivista, jään miettimään olisi sittenkin parempi jos asuisin Suomessa. Olen huomannut, että jään ulkopuolelle asioista. En kuule kaikkea, en etenkään ajoissa ns. silloin kun tilanne on päällä. Miksi? Suosittu syy tuntuu olevan, että minua on turha huolestuttaa kun en kumminkaan voi tehdä asialle mitään. No, onhan se ihan kauniisti ajateltu. Kuinka paljon voisin sitten tehdä, jos asuisin 1000 kilometrin sijasta 200 kilometrin päässä? Tai 20 kilometrin päässä? En edelleenkään olisi lääkäri ja pystyisi pelastamaan henkiä. En juristi, joka pystyisi saamaan läheisen pois pinteestä tai palomies, joka sammuttaisi tulipalon. Silti olisi ihan kiva tietää, what’s up silloin kun se tapahtuu.

Jos minä olen osa sinun perhettäsi, kerrothan minulle mitä sinulle kuuluu ja tapahtuu. Ole niin kiltti äläkä käytä välimatkaa tekosyynä. Ehkä jotkut meistä asuvat samassa taloudessa tai ihan siinä vieressä, ymmärrän että heille on helpompi kertoa. Ei silti ole reilua jättää kertomatta minulle. Miten tilanne muuttuisi jos muuttaisin takaisin Suomeen? En usko että mitenkään.

Viihdyn Ruotsissa. Viihdyn Ruotsissa paremmin kuin Suomessa ja siksi valitsen Ruotsissa asumisen tietoisesti. Suomi on aina isänmaani ja lähinnä sydäntäni, olen suomalainen. Itse asiassa olen suomalaisempi asuessani ulkomailla kuin olin asuessani Suomessa. Ylpeämpi suomalaisuudestani ja Suomesta. Seuraan isänmaan uutisia ahkerasti, kaiken mahdollisen median sekä tuttavien avulla. Luen vähemmän juoruja ja enemmän asiatekstejä, jotka kertovat minulle mihin suuntaan maa on menossa. Ja hyvänen aika, asun vain 45 minuutin lennon päässä Helsingistä ja käyn useamman kerran vuodessa kylässä perheen ja ystävien luona eripuolilla Suomea.

Pienen matkan päästä näkee kuitenkin paremmin kuin läheltä. Kun aikanaan muutin Suomesta, en halunnut niinkään päästä pois kuin vain muuttaa muualle, ”vaihtelu virkistää”-periaatteella. Viime vuosien kehitys Suomen sisä- ja ulkopolitiikassa sekä mielipideilmaston yleinen negatiivisuus ovat kuitenkin saaneet aikaan sen, että valitsen mielelläni kotimaakseni jonkun muun kuin Suomen. Totta, samaa ulkomaalaisvihamielisyyttä, säästöpuheita ja kerjäläisiäaaltoilua näkee täälläkin, joskus ihan kyllästymiseen saakka. Ruotsissa yleinen mielipideilmasto on kuitenkin positiivisempi ja optimistisempi. Täällä on enemmän sellaista ”kyllä me tämä hoidetaan”-henkeä, yhteistyönhalua, aloitteenottokykyä kuin Suomessa. Joskus tuntuu, että kaikki negatiivisuus ja kurjat jutut haihtuvat ruotsalaisten mielistä kuin vesi valuu hanhen selästä.

Kyllähän näissä  svennebanaaneissa paljon huonoakin ja etenkin sitä ärsyttävää. Tarve olla aina samaa mieltä, löytää yhteinen sävel, se ettei joukosta saa erottua liikaa, ettei kukaan koskaan voi ottaa viimeistä keksiä vadilta ilman kauheaa kursailua. Silti yleinen positiivinen vire kaikessa tekemisessä saa aikaan se, että täällä on (ainakin minun) jotenkin helpompi olla ja elää. Vähemmän itsesäälissä nyyhkimistä, vähemmän syyllisyyttä ja murjottamista. Tosiseikka on, että seura tekee kaltaisekseen ja optimisti ja positiivisuus tarttuvat. Nämä vuodet Ruotsissa ovat ehdottomasti tehneet minusta suvaitsevamman, avoimemman, sosiaalisesti kyvykkäämmän ja yksinkertaisesti iloisemman. Voi kauhistus!

Summa summarun, täällä ollaan ja pysytään. Oma maa mansikka, muu maa myöskin mansikka.

Hullun huumorin saralla suomalaiset peittoavat kyllä hiukan tosikommat ruotsalaiset mennen tullen…