First out, ihan ilman kuvamateriaalia, on pakko hehkuttaa sitä suuremmoista tosiseikkaa että pääsin läpi vaikeasta ja isosta rakennusfysiikan tentistä ensiyrittämällä. Ei, en saanut kiitettävää mutta pääsin läpi, wo-hoo, kuka välittää mistään muusta! Neljännes syksyn kurssista tuli kuitattua sillä, toinen neljännes puolestaan keskiviikkona kun pääsin läpi materiaaliopin tentistä. Näistä tenteistä saa jotenkin paljon isommat kiksit kuin kirjallisten töiden läpäisyistä, ne eivät nostata tunteita ollenkaan samalla tavalla.

Heti maanantaina, ennen opintoviikon alkua ehdin saada aikaan napakympin keittiössä. Kukkakaalimuusi! Ah, uusi suursuosikkini. Hesarin ohjeen mukaan iso kattilallinen kukkakaalia kypsäksi (tuoretta timjamia keitinveteen!) ja sitten pyreeksi sauvasekoittimella parmesaanin, paahdetun valkosipulin, ruokakerman ja sitruunatilkan kera. Jumalten herkkua. Miehen lautaselle päätyi myös wokattu naudansuikale (alelöytö, ostan aina kaikki tarjouksesta löytämäni luomulihat vaikka ne eivät aivan juuri sitä olisikaan mitä meillä yleensä menee) ja haricots verts, maustettu sambal olekilla, soijalla ja coca-colalla, höystetty paahdetuilla seesaminsiemenillä. Sekin oikein onnistunut ja helppo kombo. No, okei, ei kovin kuvauksellinen yhdistelmä mutta kaikkea ei voi tässä maailmassa saada.

Perillä Visbyssä sain sankarillisesti (tai siis tentinläpäisyn aiheuttamassa endorfiinihuumassa) siivottua koko tuvan ylös-alas. Imuroitua, pyyhittyä pölyt, tiskattua, vietyä kierrätysroskat, pestyä vessan ja lakanapyykit… Uuh… I hate it. Viime kerrasta oli kuitenkin jo monta viikkoa ja ensiviikolla on tulossa vieraita, siispä pyyhepyykille mars. Pieni koira karkasi tyynykasan päälle ja kannusti sieltä siivoamaan ahkerasti… siis koirankarvojahan tässä pääasiassa siivottiin – lievästi ironista.

Laboraatiot jännittävät aina koska ne ovat mielestäni etukäteen aina sekavia pitkine ohjeineen ja varoituksineen. Nyt analysoitiin värinäytteitä siirtolapuutarhatuvista. Tämä kerta osoittautui simppeliksi harjoitukseksi, jossa ei pystynyt mikään menemään pieleen. Etukäteen vain hiukan arvelutti koska ohjeita oli toistakymmentä sivua 🙂

Päivän kohokohta oli silti näytteidenhaku siirtolamökkialueelta, bongasin syksyn viimeiset ruusut.

Tämän päivän haaste olisikin sitten tässä alla. Pölynimurireklamaatio. Pari vuotta vanhasta pölynimurista hajosi viime keväänä takuuajan puitteisssa yksi muoviosa, ja nyt sitten toinen. Takuuaika ummessa, tottakai. Aion silti yrittää, tämä kun on sen viime keväänä hajonneen muoviosan vastapuoli. Huono on laatu Boschilla, täytyy ikäväkseni todeta vaikka imuri muuten toimiikin kuin unelma. Ja nettiputiikin, josta imurin ostimme, palvelu leaves a lot to be desired… Vastauksissa kestää ja reklamaatio jumitti ainakin keväällä todella antaumuksella.

Viikonlopulla olisi tarkoitus juhlia isoa kurpitsaa mökillä. Saa nähdä mitä siitä saisi aikaiseksi, tästä yksilöstä tuli herkullista risottoa. Ehkäpä kurpitsakeittoa? Kurpitsansiemenleivän aion ainakin käydä hakemassa alakerran leipomosta, se on maailman parasta. Lyhtyjä ja soihtuja aion ainakin ripotella pitkin puutarhaa, pimeyttä keventämään. Ja telttasauna kuumaksi.

Sunnuntai-iltana suuntaan takaisin Gotlantiin ja suuri toiveeni olisi, että saapuessani puolenyön aikaan lämpömittari näyttäisi hiukan enemmän kuin kymmentä astetta sisätiloissa. Olin pidemmän pätkän poissa ennen tämän viikon jaksoa ja olin jättänyt lämmityksen nollalle (maksan itsen näes kaiken sähkönkulutuksen ja se on kallista – ja minä köyhä opiskelija). Ensimmäinen yö oli hiukan viileä, koira vain kainaloon ja kahden täkin alle. Nyt patterit ovat minimillä taas mutta alakerran lattialämmitys päällä, joten ehkäpä lämpöä riittää hiukan enemmän.