Tiedetään, kaksi selfietä saman päivän aikana on ihan liikaa. Minkäs teet, rakastanhan omaa naamaani, you better learn to do so too 🙂 Ei vaiskaan! Kaupungilla sataa tihuuttaa, on kylmää ja kurjaa. Meri ei näy kunnolla sumun läpi ja mua väsyttää. Silti Visbyn kauneus lyö välillä ällikällä. Tulin Skolportenin kautta ja aioin alas satamaan. Kuljin ilman suunnitelmaa, tuntemattomia teitä ja ykskaks osuin upealle kielekkeelle. Katsokaa nyt, mitkä mielettömät näkymät. Asuapa tässä!
Aamu alkoi herätyskellon pirinällä klo 07. Ensimmäinen mitä kuulin oli sateenropina. Cosy, silloin kun voi ummistaa silmät ja jatkaa unia. Less so, kun on pakko nousta. Vaatteet päälle. Lämpöä toki piisaa, +7 ja lumet ovat sulaneet. Iso, pörröinen villatakki, lämmin kullanhohtoinen huivi, kohtuullisesti meikkiä (jotta en näytä ihan seinästä repäistyltä), tukka kiinni (Visbyssä tuulee aina), Minna Parikan Maxine olalle tuomaan hyvää mieltä ja se pakollinen sateenvarjo. Sitten vaan tassua toisen eteen ja Riksantikvarieämbetetiin tutustumiskäynnille. Kiva kiva, mutta sinne on 3,5 km kävely.