Haluaisin osata kutoa ja virkata. Olen viime vuosina tehnyt useamman yrityksen asian tiimoilta mutta tulosta ei ole oikein syntynyt. Innostun aika ajoin kovasti ja ostan lankoja ja puikkoja ja muita ihania tykötarpeita, teen suunnitelmia vain todetakseni kaiken kariutuvan siihen, etten osaa. Käytännön kädentaitoni eivät yksinkertaisesti riitä suunnitelmieni toteuttamiseen. En osaa lukea niitä hiton ohjeita, joiden mukaan unelmieni maton, pikkupussukan tai paidan pitäisi (kädenkäänteessä) syntyä. Todella turhauttavaa!

Sain paljon toivomani Molla Millsin ”Virkkuri”-kirjan lahjaksi pari joulua sitten, mutta sekään ei oikein riittänyt avuksi. Ohjeet, sekä kirjalliset että kuvat, olivat kyllä selkeitä, kauniita ja yksinkertaisia, mutta tuskailtuani aikani kudekorin pohjapalan ohjeen kanssa heitin virkkuukoukun nurkkaan (tai siis asetin sen taiteellisesti omaan koriinsa odottamaan parempaa huomista). Eilen havahduin siivousinnossani kaivelemaan pölypallojen ja naistenlehtien täyttämää kudekoriani pohjia myöten ja löysin paitsi langat, myös kuitin. Todettuani lankojen olleen pirun kalliita, päätin tehdä niistä ”edes jotain”.

Mietin, että mitä. No, jos vaikka isolla koukulla pitkää pötköä näin ensialkuun… Kun sain tarpeeksi harmaata pötköä valmiiksi, katsoin Virkkurista mitähän tähän voisi sitten tehdä, että pääsisi takaisin pitkän pötkön alkupäähän. Ei muuta kuin kiinteä silmukkaa takaisin ja sitten käännös ja pylvästä toiseen suuntaan. Aika kivaa hommaa, aivot voivat askarrella omiaan, tulosta tulee koko ajan ja molemmat kädet ovat kiireiset jolloin toinen käsi ei lappaa koko ajan jotain suuhun (niinkuin lukiessa helposti käy…), laihdutuskuuri-in-the-making. Tässä viidettä kierrosta virkatessani huomasin toki, että olin virkannut oikeastaan ensimmäisen pötkön liian tiukkaa kudosta ja minun vilttini (!!!) reunasta on tulossa kiemurteleva. Jatkan vielä hetken aikaa ja mietin, että pitäisi purkaa ja aloittaa alusta. Ehkä. Keksin nimittäin, että voisin virkkailla erilaisista jämälangoista eripituisia pötköjä ja sitten ommella niitä pienin pistoin kiinni valmiiseen vilttiin, tämä viltin lanka kun on on paksua puuvillaista matonkudelankaa. Sommitella niistä pötköistä vaikka kukkaniityn tai jotain, se voisi olla aika kiva.

Kukkaniitylle on kyllä matkaa vielä. Otan projektin ihan löysin rantein, äsken kun rupesi väsyttämään kävin kahvilla ja mansikkaleivoksella alakerran kahvilassa naapurin kanssa. Olipa mukava istua juoruilemassa kaiken maailman kuulumisia pieni hetki, edellisestä kerrasta olikin aikaa. Ja onhan tänään perjantai, leivoskahvit sopivat oivasti viikon parhaan päivän tunnelmaa kohottamaan!