Tänä aamuna SAS:in yhteispohjoismaiset siivet lennättivät miehen ja minut Pariisiin. Tarkoituksena on juhlistaa miehen pyöreitä vuosia suosikkikaupungissamme. Annoin rakkaimmalleni synttärilahjaksi maratonin, se juostaan täällä valon ja rakkauden kaupungissa nyt sunnuntaina 9/4.

Me olemme matkailleet Pariisissa monta kertaa aiemminkin, yöpyneet yhden tähden läävissä ja viiden tähden linnoissa. Joskus on satanut, usein paistanut aurinko. Aina on ollut kivaa. Pariisiin on aina voinut luottaa.

Tällä kertaa matka on alkanut kuitenkin jotenkin nihkeästi. Yöunet jäivät lyhyiksi, juna oli myöhässä. Muutama tavara unohtui kotiin. SAS-loungen aamiainen oli minimalistinen ja palvelu lentokoneessa todella ankeaa. Pariisin päässä lentokentällä oli kauhea ruuhka, käteisautomaatti jumitti.

Hotelli oli latinalaisessa korttelissa, kivalla alueella mutta itse hotelli aiheutti pienen pettymyksen. Meille harvoin käy näin, olen itse ollut hotellissa duunissa joten katson tarkkaan mitä valitsen ja osaan välttää pahimmat kuopat – yleensä. Nyt kuitenkin kohdalle osui siisti mutta masentavan nuhjuinen ja kulunut hotelli. Netti nykii, Netflix pätkii. Silityslauta on mutta rauta puuttuu. Uuninluukku ei sulkeudu kunnolla ja ikkunoissa on vain pimennysverhot. Vessanpönttö on oudossa nurkassa ja siinä mahtuu istumaan vain puolella kankulla, kylpyamme on lyhyt ja matala.

Ou blääh. Ole siinä nyt sitten romanttisen hauskassa synttärimoodissa. Onneksi lähikaupasta saa edullista shampanjaa!