Kävin joskus kultaisella 90-luvulla värianalyysissa ja osoittauduin hempeäksi kevääksi. Minulle osoiteltiin pastellisia unelmavärejä, joita en tuntenutlainkaan omikseni. Tuolloin tukassani oli iso häivähdys aitoa punaista ja naama täynnä pisamia. Vuosien mittaan tukka on tummunut mutta pisamat pysyneet ja värianalyysin ohjeet olen unohtanut tyystin.
Kasvoilla pidän värit nykyään aika neutraaleina punaista huulipunaa lukuunottamatta. Minä ja punahuulet emme ole vielä ihan sinut keskenämme mutta opettelemme yhteiseloa sillä tässä asiassa olen täysin lehtien, blogien ja kanssasisarieni aivopesemä. Kirkkaan punaiset huulet näyttävät aina upeilta kaikille, siispä myös minulla, kuuluu uusi mantrani asian suhteen. Instant facelift, you know. Tukka on omanvärisensä, hurjasti tekisi kyllä mieli vaalentaa ja sitten värjätä pastelleilla, tai siis oikeastaan tummansiniseksi tai metsänvihreäksi. Viimeistään kun vaihdan kampausta (eli alan kasvatella siilistä uutta pitkää) toteutan tämän ainakin vähäksi aikaa. Syöpäriskistä viis.
Vaatteet… Usein yksivärisiä ja simppeleitä. Yhtä usein kukallisia tai raidallisia. Vahvoja värejä ja joskus puuterisia pastelleja. Minusta minulle sopii mikä vain, vaatteet totelkoon kantajaansa eikä päinvastoin. Turvavaate lienee juurikin se superraidakas villatakki tai musta mekko villin värisillä sukkiksilla. Parina viime vuotena olen vähentänyt vaatteiden ostamisen minimiin mutta saanut niitä runsaasti lahjaksi tai kierrätyksen kautta (kiitos, äiti) joten en ole oikein voinut hallita tai hillitä värien ja kuosien tulvaa. Vihreä eri sävyissään kiehtoo erityisesti, jos lähtisin ajatuksella ostoksille niin yrittäisin ehkä löytää tummanvihreän neulemekon.
Sisustuksessa: kausittelija, ihan täysin. Meillä oli monta vuotta ihan valkoista ja beessiä, eri sävyissä. Massiivinen määrä kirjoja ja viherkasveja riitti mielestäni hyvin antamaan väriä kotiin. Viime aikoina väriläiskien määrä on lisääntynyt, makuuhuoneessa on rauhoittavia vihreän sävyjä ja olohuone/keittiössä sinistä, petroolia ja harmaata. Uudet matot koko huusholliin odottavat noutajaansa, eripituisia kaksinkertaisia käsinkudottuja mattoja onkin ilo sommitella lattioille juuri ennen joulua. Väriskaala on makuuhuoneen valkoisesta olohuoneen harmaa-musta-beessi-petrooliin, hehheh. Joulun iloksi levitän kyllä lattialle myös oman rakkaan perintömattoni, massiivisen värikkään räsymaton. Kauniimpaa ei ole. Valkoiset, pitkät verhot a´la Ikea tasapainottavat kokonaisuutta. Ruotsissa fonditapetit- ja värit seinillä ovat tdella suosittuja, mutta minä en ole innostunut cafe latte-keittiönnurkkausta räväkkäämpään menoon. Mökillä, vanhassa torpassa meillä on tosin marjapuuronvärinen keittiö, klassinen ja torppaan kuuluva väri sinällään. Pari vuotta kesti silmän tottua ja nyt en enää haluaisi väriä vaihtaa.
Mitkä ovat sinun omat värisi? Ja miksi?
