Huh. Tästä viikosta on todellakin muodostumassa varsinainen koettelemusten viikko. Omasta itsestä tuntuu ah-niin-harmaalta, koulutyöt eivät edelleenkään kertakaikkiaan luista, koira sairastui (mutta voi onneksi nyt paremmin, eli suurin huoli on ohi) ja nyt juuri äsken huomasin, että rakas jääkaappimme on sanonut sopimuksen irti. Jos tämä olisi ensimmäine kerta, niin fine. Kurjaa mutta sattuuhan sitä. Sattuupa nyt vain olemaan niin, että tämä on jo kolmas kerta kun jääkaapin kompressori sanoo sopimuksen irti, kaikki ruoat lentävät roskiin ja jääkaappia korjataan.

Asumme yksityisen vuokranantajan omistamassa talonyhtiössä, jossa ollaan niin pihejä kaikkien uudistusten ja korjausten kanssa kuin vain olla voi. Mitään ei korjata ennenkuin on ihan viimeinen pakko ja silloinkin mennään sieltä missä aita on matalin eli mahdollisimman halvalla. Kaikkien asioiden suhteen on sama juttu. Kyllästyttää niin. Vuokralaisenahan asialle ei paljon mitään voi tehdä. Olemme toki jäseniä Hyresgästföreningissä, eli voimme laittaa heidät ajamaan asiaamme, mutta siitä on kamalasti vaivaa, se vie aikaa eikä lopputulos ole mitenkään taattu. Miksi ette sitten muuta? kuuluu ilmiselvä kysymys.

Jaa-a, miksi emme? Ensinnäkään vuokra-asuntoja ei täällä kasva joka oksalla, niinkuin Helsingissä ja sen lähiseudulla. Tukholmassa vuokra-asunnon saaminen on todella vaikeaa. Toisekseen viihdymme erittäin hyvin juuri täällä Älvsjössä, eli en halua muuttaa. Täältä vuokra-asunnon saanti on todella vaikeaa eikä asunnon ostaminen kiinnosta meitä laisinkaan. Kolmanneksi minä kertakaikkiaan rakastan tätä asuntoa. Tämä on täydellisen kokoinen meidän perheellemme, 71 neliötä, kaksi isoa huonetta, pieni eteinen, pieni vaatehuone ja minikylpyhuone. Kattokorkeus ei ole superkorkea mutta muutaman sentin normaalia korkeampi, ikkunoita on kolmeen suuntaan eli valoa tulee paljon. On parveke, pieni kylläkin, kurjalla näköalalla eikä todellakaan lasitettu mutta silti ahkerassa käytössä kesäisin. Että ei tästä taideta olla mihinkään lähdössä vaikka kuinka harmittaisi…

Joskus sitä toivoisi, että osaisi ottaa elämän ja sen vastoinkäymiset yhtä chillisti kuin kissat ja koirat. Ne eivät paljon välitä, kääntävät vain kylkeä ja jatkavat unia. Itsellä käämi palaa oikein kunnolla.

Ja niistä muista huonoista puolista… Keittiön hana tippuu, jo kahdeksatta vuotta. Korjattu on vaan valmista ei tule. Oisko vinkkejä? Netti on, mutta puhelinlinjan kautta… Katsos kun kaapelikin on, tuolla kellarissa meinaan. Vuokranantaja ei jaksa panostaa sen vertaa että saataisiin se tänne asuntoihin saakka. Sillä on hyvä siellä kellarissa 🙂 Vessan ilmastoinnissa on jotain pahasti pielessä. Vetoa ei ole lainkaan, eli kosteus ei katoa. Sen sijaan sieltä tuulee sisään ja kunnolla, kun naapuri napsaisee liesituulettimensa päällä. Vuokranantaja selvittelee tätä asiaa, jo toista vuotta. Me totesimme naapurin kanssa tämän problematiikan ihan vain empiirisellä testillä. Anna mun kaikki kestää.