Pienen koiran suuri ilo

Ooh… On vain pakko kirjoittaa tästä ihanan yllättävästä supertapahtumasta. Olin kaivannut Mattea koko päivän, hän lähti jonnekin eilenillalla eikä ottanut minua mukaan eikä tullut takaisin koko yönä. Yö kului levottomasti, käytin Hussea kiipeilytelineenä, Husse on melkein kuin Mount Everest tai Himalaja. Odotin Mattea kotiin koko päivän, ja illalla hän lopulta saapui.

Sitten se tapahtui, se Jokin. Olin tuntenivinani tutun, herkullisen tuoksen. Tuoksuun liittyy uppopaistettu peruna ja punainen rasia. Kunnämä asiat yhdistetään, saan tuoksumuiston joka herättää kaikki aistini. Yleensä tämä häntäävipattava tunnetila päättyy onnelliseen jälleennäkemiseen ja saan jotain ekstraihanaa, superspesiaalia ruokakulhooni… Matellakin oli tainnut olla ikävä minua.