Sananen onnesta

Onni ei ole lauantaina Thaimaahan suuntautuva loma, onni on sen lauantain odottaminen. 

Onni ei ole odotetun perjantain ja viikonlopun saapuminen, vaan se että minulla on työpaikka. 

Onni ei ole lounasruokailu ravintolassa vaan siitä kieltäytyminen, sillä joku on laittanut minulle lounaan kotoa mukaan. 

Onni ei ole kesä ja sen lämpö, vaan juuri tämä hetki helmikuun sohjossa, lyijynharmaan taivaan alla, kumisaappaat jalassa ja märkä koira jaloissa tärisemässä. 

Kliseistä ja rahvaanomaista, mutta joskus vaan niin totta. Carpe fuckin’ diem. 

Hyvää sunnuntaita, rakkaat!