Sisar Hento Valkoinen? – So not!
Kävin tosiaan hakemassa miehen eilen illansuussa sitten kotiin. Potilas oli herännyt helposti nukutuksesta ja leikkaus oli mennyt hyvin. Hiukan tosin yllätti että odotetun tähystyksen ja viikon sairasloman sijaan haava olikin reilusti kymmensenttinen ja sairaslomaakin ainakin paperilla kokonainen kuukausi. Huh. Mies halusi julkisilla kotiin taksin sijasta, halusi liikkua hieman. Kipuja ei ollut, ei kai kun paikallispuudutus vielä tehosi ja särkylääkkeitäkin oli kiltti lääkärisetä antanut matkaan (Oxycodon, here I come!).
Minä palvelin herraani ja mestariani kiltisti koko illan ja hyvinhän meillä meni. Unensaaminen oli hiukan työn takana, mies ei voinut maata kuin selällään ja sehän ei sopinut unensaantia ajatellen lainkaan. Yöllä havahduin siihen, että kyljellään oltiin. Hyvin nukutti sitten lopulta. Aamulla mies siirtyi hipihiljaa sohvalle, minä jatkoin unia sängyssä. Sairaanhoitajaa tarvittiin kyllä heti kun pääsin ylös, se kyljellään nukkuminen oli kostautunut ja siteet olivat ihan veressä. Ihan ensimmäiseksi apteekkiin sidetarpeita ostamaan ja sitten haavaa pesemään. Urgh, sanoin silloin, melko raakaa touhua ennen aamukahvia. Silti luultavasti hyvä vaihtoehto, tuoreet tikit käänsivät hiukan vatsanpohjaa.
Koska mies nyt on sitten kadottanut kaiken eilisen pirteytensä, minusta tuli perheen virallinen Sisar Hento Valkoinen. Pääasialliset työtehtävät ovat ruoanvalmistus, tarjoilu ja potilaan tilan surkuttelu. Miehen on siis vaikea kävellä, istua, nousta seisomaan ja takaisin alas. Makaaminen onnistuu, mutta jokainen asennonvaihto saa aikaan irvistelyä ja huokailua. Housut painavat haavaa, ollaan siis ilman. Minä juoksen edestakaisin ruoan, juoman, särkylääkkeiden, huvituslaitteiden, tyynyjen ja vilttien kanssa. Ulkoilutan koiraa ja huolehdin siitä, että koti on hygienisessä kunnossa jotta haavaan ei tule tulehduksia. Ja juttelen kivoja ja hauskoja juttuja, jotta potilas pysyy hyvällä tuulella eikä pitkästy.
Näin vajaan vuorokauden perusteella voin sanoa, että SHR:änä toimiminen on todella hikistä hommaa. Epäilen pahasti, että minussa ei ole lainkaan sairaanhoitajan vikaa. Mielestäni mieheni saisi jo tervehtyä, sillä kärsivällisyyteni on aivan lopussa. Samoin empatiavarastoni, sympatiasta puhumattakaan. Kuinka monta kulinaarista yllätystä minun oletetaan jaksavan toimittaa ilman hampaiden kiristelyä? Jokainen niistä vaatii myös tiskaamista yms. voisikohan sen huomioida? Jääkaappikin on kohta tyhjä. Teen parhaani, ja rakastan rakastan, mutta väsymys se tulee minullekin, ja nälkä ja jano. Eikä kukaan palvele minua. C’mon, parane jo! Pliis…
Toivoo: nimim. ”Erittäin huono vaimo ja ihminen”
Pic: Spreadshirt