Sunnuntai-illan fiiliksiä
Sunnuntai-ilta. Joskus aikanaan sunnuntai-iltoihin liittyi aina ahdistava stressi, huomenna maanantaina olisi taas uusi työpäivä. Viime syksyn aikana sunnuntai-illat ovat useimmiten kuluneet lautalla matkalla Visbyhyn. Kurjaahan sekin on ollut, erota taas miehestä ja lähteä viettämään viikko yksin vieraassa paikassa. Syksyn mittaan kaupunki muuttui kuitenkin tutummaksi, ja nyt kun olen päässyt vaihtamaan mukavampaan asuntoon, Visbyssä oleminen tuntuu helpommalta, samoin kuin tänne lähteminen. Opiskelu on mukavaa, ja motivoivaa vaikka juuri nyt onkin hiukan vaikeampi jakso meneillään, noin niinkuin oman pään sisällä.
Ilta on kulunut nopeasti, vaikka illat tuntuvatkin edelleen pitkiltä kun pimeys laskeutuu niin aikaisin. Jokainen päivä kuitenkin hiukan pidempi kuin edellinen, yritän pitää sen mielessä ja kuvittelen edessäni vihreän vehreät leudot kevätillat, täynnä ruusujen tuoksua. Tänään ehdin saunomaan, eilen myöhästyin kun olin katsonut ajat väärin. Sauna oli pienoinen pettymys, kiuas veteli viimeisiään ja saunatila oli pieni, suihkutila ja pukuhuone jääkylmiä ja jostain syystä suihkustakin tuli vain kylmää vettä kun yritin pestä tukkaa. Huhuh. Ulkona oli melkoinen tuuli ja tuiverrus, joten kaksi asteiseen mereen minua eivät olisi kiskoneet väkivahvat virtahevotkaan. Jotkut hullut kyllä uskaltautuivat myrskyävään veteen, kääk.
Illalliseksi kokkailin, viinilasi kädessä (aah…) veriappelsiinirisottoa WTD-Natan reseptin mukaan. Todella hyvää, veriappelsiinista tuli ihanan pyöreän pehmeän sitruksinen maku. Päälle ripottelin paahdettuja mantelilastuja, suosikkejani. Reseptille iso suositus!
Huomenna alkaa uusi kurssi, toivottavasti kiinnostavampi kuin tämä viimeisin. Nyt olisi edessä neljän viikon puristus, jonka aikana on joka arkipäivä luentoja, sitten vuorossa on ekskursio Tukholmaan ja Skoklosterin linnaan ja hieman vapaampaa ohjelmaa parin viikon ajan. Kurssin toinen puoli keskittyy sitten rakennuspiirtämiseen, saa nähdä miten käy. Meikäläisen piirtämistaitoja ei ole koeteltu yli kahteenkymmeneen vuoteen, saattaapi käydä ohraisesti.
Näitä tässä mietin, kynttilän valossa, omassa pikkutuvassa. Täällä ei ole kovin hienoa, mutta ihanan lämmintä ja rauhallista. Pieni koira kuorsaa jaloissa ja kylässä oleva ystävätär huokailee ristisanatehtävänsä vaikeutta. Hyvää sunnuntai-iltaa ja upeaa viikonalkua teille kaikille!
PS Miten on, laitanko pienen postauksen sisältä mökistä jos saisin näpsittyä pari kuvaa?