Sunnuntaiaamun suositus Tukholmassa
Aurinko paistaa! Ja lämpötila on juuri plussan puolella, mutta maa on kuiva ja minulle tulee ihan kevätfiilikset. Siispä brunssille näin vapaapäivän kunniaksi vaikka nenä onkin ihan punainen kaikesta niistämisestä (juu, flunssaa pukkaa). Runsaalla kuivashampoolla tukasta sai kivan sykerön ja kun sen koristi kukkasella, alkoi naamakin näyttää ihan ihmismäiseltä (paras harhautustaktiikka, hiuskoriste). Aurinkoinen sää innoitti jättämään talvitakin kotiin, kun en muutenkaan ole kovin palelevainen. Sen verran flunssainen fiilis kyllä oli, etten lähtenyt kokeilemaan mitään uutta ja ihmeellistä vaatetuksen puolella vaan turvauduin vanhoihin suosikkeihin. Ihana Lindexin retromekko, jossa minua on luultu empireleikkauksen johdosta raskaana olevaksi parikin kertaa (juu, ei johdu ollenkaan ylikiloistani ;=) ) mutta josta kieltäydyn luopumasta, maastonvihreät sukkikset ja kiilakorkoiset Vagabondin mokkakorkkarit. Lämmittämässä miehen aikanaan antama kimaltava luksushuivi ja paksu metsänvihreä villatakki, oma all time favorite. Näillä spekseillä tunsin itseni kaupungin kauneimmaksi friiduksi.
Mieli teki comfort foodia ja otimme junan vain Stockholm Södraan saakka, osoitteesta Tjärhovsgatan 19 löytyy nimittäin Greasy Spoon. Kuten alkuperäiset brittiversiot, tämä paikka tarjoilee rasvaa tihkuvaa brittiaamiaista (ja vähän muutakin) koko päivän. Pöytävarausta ei voi tehdä, mutta liikkuvuutta on joten ei tänne yleensä niin kauhean kauan joudu odottamaan. Me odottelimme reilun puoli tuntia, auringossa se meni nopeasti. Paikka on sokkeloinen ja täynnä eriparisia pöytiä ja tuoleja. Palvelu on englanniksi. Minä otin flunssasta johtuen teetä ja paikan päällä vastapuristetun appelsiinimehun. Ja banana maple french toastin eli köyhiä (tai rikkaita) ritareita paistetulla banaanilla ja vaahterasiirapilla, lisänä tuoreita marjoja ja kermaa. Seuralainen satsasi siihen perinteiseen eli full english = pekonia, munia, tomaattia, paistettuja herkkusieniä, makkaraa, papuja tomaattikastikkeessa ja paahtoleipää. Huh huh. Kaikki oli todella hyvää ja tunnelma oli kovin kotoisa, äänet sorisivat taustalla mutta juttelemaan pystyi oikein hyvin ja vaikka oli ahdasta, niin sopu antoi sijaa. Vanha suositus minä päivänä tahansa, mihin aikaan tahansa!
