Vuoden 2016 plussalista

Vuosi alkaa lähestyä loppuaan ja vaikka se onkin ah-niin-kliseistä, niin kai sitä on kerran vuodessa hyvä miettiä miten viimeiset 12 kuukautta ovat kokonaisuutena menneet. Aloitan, yltiöoptimistisena melkein-svedupellenä niiden vuoden plussapuolien listaamisesta.

1) Opiskelemaan lähteminen. Without any doubt. Että uskalsin lähteä, yksin ja jättää miehen asumaan rakasta kotia yksinään, siitä huolimatta etten edelleenkään puhu tai kirjoita sujuvaa ruotsia, että säännölliset tulot jäivät unholaan, että velkaa kertyy kohtuuttomasti koska säästöjä ei ollut kertynyt toivotusti, vaikka olen vanha ja vaikka edellisestä opiskelukokemuksesta on ikuisuus ja olen ihan ruosteessa ja vaikka tulevaisuus tällä alalla on olematon ja duunia valmistumisen jälkeen melkein mahdoton saada. Silti läksin. Hyvä minä!

2) Gotlannin saari. Opiskelupaikkani on kaunis ja rauhallinen. Sielu lepää ja koko ihminen rauhoittuu.

3) Stressin väheneminen ja ehkä kenties vihdoinkin omaksi itseksi palaaminen monen vuoden superväsyneisyyden jälkeen. Tulossa ollaan, hitaasti mutta varmasti. Verenpainekin lienee entisellään taas eikä syksyn aikana ole ollut päänsärkyäkään, selkäsärystä puhumattakaan kuin pari hassua kertaa.

4) Bloggaamisen aloittaminen uudelleen. Pidän kirjoittamisesta ja tyhjästä höpinästä. Blogiammattilaista minusta tuskin tulee mutta iloinen harrastelija olen mielelläni. Haluan kirjoittaa puheliasta, arkipäiväistä mutta aktiivista blogia ja nyt kun voin paremmin, on minulla voimia toteuttaa tätäkin pientä unelmaa.

5) Aivot toimii! Wou 🙂 mulla on aivot ja mä osaan ajatella niillä. Olin jo melkein unohtanut, miltä tuntuu oppia uutta ja tulla haastetuksi älyllisellä tasolla. Analysoida, pohtia ja tuottaa siitä salonkikelpoista tekstiä. Tuntea itsensä intellektuelliksi ja humanistiksi ja vähän salaa hiukan älykkääksikin.

Listani on minä-minä-minä-painotteinen. Sellaista se minun elämäni nyt vaan on, juuri nyt minä-minä-minä olen tärkein.