Yön pimeydessä

Saapumiseni Visbyn kauniiseen keskiaikaiseen kaupunkiin ajoittuvat 99% keskiyön aikaan. Otan viimeisen lauta Nynäshamnista, se saapuu saarelle 23.45-00.20. Menomatkalla torkun, luen kirjaa tai katselen toiselle silmällä näytöillä pyörivää leffaa. Samat leffat pyörivät usein, Mamma mia on tullut nähtyä 1,5 vuoden laivareissujen aikana ainakin tusinan kertaa. Koirasalongin tuolit eivät ole kaikkein mukavimpia ja seurakim usein aika sekalaista ja kovaäänistä. Oma pikkuneitini (tai vanha rouvani oikeastaan) nukkuu yleensä viereeni käpertyneenä koko matkan. 

Perillä on pimeää, aina. Usein tuulee, joskus suorastaan myrskyää. Kävely kotimökille Almedalenin puiston läpi vie teoriassa vain vartin mutta käytännössä tuplat, pieni koira kun nuuhkii ja jahtaa nukkuvia sorsia. Viimeksi saapuessamme satoi kevyttä pakkaslunta, kaupunki muurien sisällä nukkui rauhallista, valkoista unta. Tuli itsellekin yön pimeyden keskellä hyvä ja turvallinen olo, vain meren pauhuna kuului rannasta.