Kaikki ne tunnit, jotka olen menettänyt
Yksi turhauttavimmista asioista jonka tiedän, on hukkaan heitetty aika. Se, kun täysin yksinkertaiseen asiaan kuuluu suhteettoman pitkä aika tai jonkin asian tekeminen on täysin hyödytöntä. Vanhempana minulla on yksi ajankäytön kipupiste.
Lapsen nukahtamiseen käytetty aika.
Olen menettänyt lukemattomia tunteja lapseni taistellessa unta vastaan. Fridalla on erittäin kilpailukykyinen määrä päättäväisyyttä ja tiukkaa jääräpäisyyttä. Samalla kyseessä on myös tyyppi, joka tarvitsee paljon unta, eikä toisaalta siedä vajaiden unien tuomaa väsymystä. Kun rattaista tai sängystä kuuluu ”Mä en nuku iki-NÄ. Ei mis-SÄÄN nime-SSÄ.”, tietää että edessä on pitkä tahtojen taisto.
Puolitoista tuntia tuntuu olevan se raja, jonka jälkeen unen odottaminen muuttuu ajan haaskaukseksi. Kahden tunnin jälkeen homma menee yliväsyneeksi taistoksi ja kolmen tunnin jälkeen katsotaan kummalla liehuu valkoinen lippu ensimmäisenä. Yleensä Frida luovuttaa, mutta sitten päiväunet onkin jo kolme tuntia myöhässä ja loppupäivän suunnitelmat joudutaan perumaan. Se on turhauttavin kohta. Yöunien myöhästyminen taas kerryttää seuraavan päivän univelkaa automaattisesti, mutta myöhäiset päiväunet eivät silti vaikuta yöuniin. Pari kertaa Frida on voittanut ja ollut ilman päiväunia, mutta sitten helvetti onkin ollut irti. Kerran jopa viikon ajan.
Itse olin se lapsi, joka nukahti jopa mansikkalatkun (mansikkamaitoa talkkunajauholla) viereen ruokapöydässä. Nukahdan edelleen sekunnissa lähes mihin vain. Siksi en aina ymmärrä, miten nukahtaminen voi olla niin vaikeaa. Tässä rauhattomuudessa Frida on selvästi tullut enemmän Alluun, joka saatiin lapsena nukahtamaan leikkimällä piilosta ja odottamalla, että tyyppi nukahtaa piiloonsa.
Sillä kaikella ajalla, jonka olen hukannut unipelleilyyn tänä talvena, olisin itse voinut ainakin lukea 3 kirjaa ja 20 lehtiartikkelia, katsoa 15 elokuvaa, kirjoittaa 20 postausta blogiin ja nauttia 25 kuppia kahvia selaillen nettiä. Erityisesti olisin halunnut käyttää ne lukemattomat minuutit vain olemiseen. Saada omaa aikaa ja parisuhdeaikaa. Näistäkään hukatuista mahdollisuuksista mikään ei harmita niin paljon kuin kaikki ne menetetyt yhteiset kivat. Kun päiväunien jälkeen sovitut leikkipuistot, treffit, Hop Lopit, uimahallit tai ihan vaan Prisman kauppareissut joudutaan perumaan.
Harjoittelemme Fridan kanssa rauhoittumis- ja nukahtamistaitoja, mutta herra mun vereni, että homman hitaus turhauttaa välillä. Toisaalta jos se kaikki aika on hinta siitä, että Frida oppii tarvittavia työkaluja rauhoittumiseen ja unen etsintään, ne eivät ole menneet täysin hukkaan.
Lue myös:
INSTAGRAM / FACEBOOK / BLOGLOVIN’