Uneton Sörnäisissä
Ensimmäiset puoli vuotta meillä nukuttiin hyvin. Toki parina ensimmäisenä kuukautena oli vastasyntyneelle tyypillistä yöheräilyä ja itkua, mutta pääsimme oikeasti vähällä. Vaikka herätyksiä oli pari, kolme yössä, nukuin reilusti enemmän, kuin normaaleina arkiöinä ennen Fridaa. Ajattelin, että töihin tuskin tarvitsisi palata väsyneenä ja vauvavuoden riuduttamana. Luulin väärin.
Puolen vuoden paikkeilla Frida alkoi liikkua ja konttasi lähes heti, kun oppi kääntymään. Yöt muuttuivat levottomiksi ja oli helpompaa nostaa Frida meidän väliin. Nukahdin itsekin aina imetykseen. Frida heräsi kuitenkin aina siihen, että yritin siirtää häntä takaisin omaan sänkyyn. 7 kuukauden kohdalla kirjoitinkin jo olevani väsyneempi, kuin kertaakaan aiemmin äitinä.
Yöt vaihtelivat ja 9 kuukauden iässä ne olivat jo vähän tasaantuneet. Päiväunet sen sijaan lyhenivät. 10 kuukauden kohdalla päiväunettomuus alkoi jo ahdistaa äitiäkin, sillä vajaan tunnin unien aikana ei ehdi tekemään yhtään mitään.
Päivä- ja yöunet helpottuivat vajaan 11 kuukauden iässä. Keksin pitää Fridan meidän sängyssä päiväunien ajan, sillä yleensä tyttö nukahti joka tapauksessa rinnalle. Siellä uni maistui jopa kaksi tuntia putkeen! Rattaissa tai omassa sängyssä herätys tuli alle tunnissa. Yöt rauhoittuivat yöimetyksen loputtua. Imetin siis kaikkien oppien vastaisesti yöllä vielä yli 8 kuukautta vanhaa vauvaa. Jotta kaikki voisivat nukkua paremmin. Lopulta yöimetyksen lopettaminen kävi helposti.
Nyt Frida nukahtaa omaan sänkyyn niin päiväunille, kuin yöunille. Nukkuu lounaan jälkeen jopa kolme tuntia, ja öisin joko parilla herätyksellä tai heräämättä kertaakaan ennen aamukuutta. Parin viikon aikana yöherätykset ovat hieman lisääntyneet, joten toivottavasti suunta muuttuu pian. Seuraava unitavoite on, ettei sängyn vieressä tarvitsisi odottaa Fridan nukahtamista. Viime yö sujui ainakin jo pelkällä sängystä huutelulla. ”Shhh” ja ”pää alas”.
Kun mietin öitä ja uniamme tämän reilun vuoden ajalta mieleen nousee päällimäisenä muutama ihmeellinen asia.
Luonnolliset siirtymävaiheet. Lapsen kanssa tämä tuntuu jopa mystiseltä. Vanhat jutut päättyvät ja uudet alkavat helposti, kun aika on oikea. Turha siis stressata oppiiko lapsi nukkumaan tai syömään haarukalla. Kyllä se lopulta onnistuu. Esimerkiksi yöimetyksen kanssa kävi näin.
Virheliikkeet. Keksii ratkaisun ongelmaan, mutta pilaa samalla perustukset. Esimerkiksi sain Fridan makaamaan sängyssä makaamalla itse pinnasängyn vierellä. Sitten tajusin nukkuneeni suurimman osan öistä kovalla lattialla jo parin viikon ajan.
Optimismi. Jollakin käsittämättömällä tavalla jaksan aina kuvitella saavani seuraavasta yöstä paremman ja päiväunista pidemmät. Tai saavani nukkua herätyksen jälkeen ainakin 4 tuntia. Siksi odotin aina puolen yön herätykseen asti, kunnes menin itse nukkumaan. Aivan kuin vauva ei voisi herätä puolen tunnin päästä uudelleen.
Unikoulu. Miksi sitä sanotaan tassutteluksi, kun oikeasti lapsen joutuu rauhoittamaana kaksin käsin pitelemällä? Silittelyyn pääsee vasta parin ”ei sinua nosteta sieltä sängystä” -yön jälkeen.
Pussilakanasetti: Baby Wallaby (saatu) / Unikaveri: Papu