Olisinpa tiennyt
Olisinpa tiennyt, ettei tarvitse olla valmis, ei tarvitse tietää suuntaa tai olla aina paras siinä mitä tekee. Mokaaminen ja itselle nauraminen on hurjan paljon tärkeämpää kuin koulun arvosanat. Muiden mielipiteet eivät ole totuus minusta, ja että rumasta ankanpoikasesta voi tulla vielä joutsen. Olisinpa tiennyt, etten tule olemaan koko elämääni se luokan isoin tyttö ja itsensä hyväksyminen avaa vielä upeita ovia elämässä.
Olisinpa tiennyt, että miellyttämisen halu ja toisten tahtoon taipuminen tulee viemään minut vielä ikäviin tilanteisiin, ennen kuin alan ymmärtää, ettei asioihin tarvitse tyytyä. Onneksi olen pohjimmiltani aikamoinen sisupussi.
Ja se oikea, josta niin kovasti haaveilin. Olisinpa tiennyt, että tunnistan hänet kyllä, kunhan vähän odotan. Se on se tyyppi, jota en ennen tuntenut, mutta jonka aina halusin. Se, josta en halua muuttaa yhtään mitään, ja se, joka ei halua muuttaa minusta mitään.
Ja sitten vielä. Olisinpa tiennyt ottaa iisimmin, pitää välipäiviä treenaamisesta ja tehdä jotain ihan muuta, jatkaa piirtämistä, syödä hiilihydraatteja, välttää solariumia, ostaa vähemmän vaatteita, sijoittaa rahaa ja tallentaa muistoja. Ja sen, että huulilävistyksestä jää ikuinen jälki.
Jos palaisit nuoruuteesi, mitä kertoisit itsellesi?
Maaret Kallio rohkaisi olemaan osa myönteistä some-aaltoa kertomalla viestejä tämän päivän nuorille palaamalla kuvien kautta omaan nuoruuteensa. Hesarissa on luettavissa juttu viidestä suomalaisesta aikuisesta ja siitä, mitä he kertoisivat nuorelle itselleen. Maaretin omat sanat voi lukea hänen sivuillaan.
Lue myös:
Omakuvasta, sodasta ja rauhasta