Opiskelu kotiäitinä vaatii täydellistä ajoitusta kaikessa
Miltä opiskelu kotiäitinä tuntui?
Olen pyöritellyt tätä postausta mielessäni pitkään, enkä vieläkään osaa tarkasti eritellä tunteita rajattuna vain näihin kahteen rooliin. Tavallaan rakastin sitä ja vihasin sitä. Ratkaisu opiskella ja jäädä vielä puoleksi vuodeksi kotiin Fridan kanssa oli paras ratkaisu tarjolla olleista mahdollisuuksista, ja olen äärimmäisen tyytyväinen, että uskalsin sen tehdä. Sain kasvattaa ammattitaitoani ja tunnustella opiskelua. Pystyimme antamaan Fridalle lisää aikaa kotona ennen päiväkotia. Aikaa, jonka koen, että hänkin tarvitsi. Aikuiskoulutustuen avulla pystyimme maksamaan myös laskut tilanteessa, jossa aiempi hoitovapaa oli jo syönyt säästöt.
Näiden asioiden lisäksi päällimmäisenä mielessä kevään jälkeen on silti tarinat eroista, jotka tapahtuvat sellaisten aikojen jälkeen, jolloin parisuhteen molemmilla osapuolilla on ollut omia, tärkeitä tavoitteita ja aikaa vieviä hankkeita. Uusia juttuja. Kevään aikana, etenkin opiskelusta kertovissa teksteissäni kuulunut ahdistus on kummunnut juuri siitä. Ei se pelkkä opiskelu sitä tehnyt. Oli aivan liikaa tehtäviä, työtunteja ja ulkopuolisia rasitteita. Piti tuottaa niin paljon tulosta, että parisuhteen piti taipua säästökohteeksi.
Yhdessä tekemisen, vitsailun ja hölmöilyn sijaan oli päiviä, jolloin emme puhuneet sen jälkeen kun Frida oli saatu unille. Allu teki kahta työtehtävää ja tuli joko illalla kotiin tai työmatkojen vuoksi ei sitäkään. Minun piti lukea illat, sillä päivällä lukuaikaa ei tietysti ollut kuin Fridan päiväunien aikaan pari tuntia. Absurdia kyllä, mutta olin vihainen, että minä olin se joka joutui pyytämään Fridalle hoitajaa, että pääsin täyttämään omaa tavoitettani.
Viime keväänä pysäytin itseni liian monta kertaa puhumasta Allulle tavalla, jolla en ikinä olisi uskonut puhuvani hänelle. Kommunikoimme huonosti. Kuten rasittuneet ihmiset. Onneksi suhteen alusta asti ollut syvä kunnioitus ja arvostus, avoimuus, sekä tietysti letkeä huumori voittivat vaikeidenkin hetkien jälkeen. Muutaman kuukauden mittainen aika oli tarpeeksi lyhyt estämään pysyvien haittojen syntymisen, mutta tarpeeksi pitkä muistuttamaan siitä, miten toimivasta voi saada rikkinäisen.
GIF: Jaakko Kahilaniemi
Jos kuitenkin palataan pelkästään opiskelevana kotiäitinä olemiseen, se tuntui juuri tarpeeksi monipuoliselta ja kunnianhimoiselta minulle. Kun kerroin opiskelupäätöksestäni isälleni, hän sanoi, että tyttärensä tuntien pärjään varmasti mainiosti. Olinhan aiemmin suorittanut kaksi tutkintoa yhtä aikaa. Vedän itselleni tärkeitä asioita läpi kovalla voimalla.
Opiskelu kotiäitinä tuntui siltä kuin eläisi kahta elämää. Fridan ollessa hereillä olin äiti, joka ei laittanut ainuttakaan ajatusta kurssikirjoille tai deadlineille. Fridan nukkuessa olin opiskelija, joka imi tietoa nenä kiinni kurssikirjassa, näpytteli vastauksia tietokoneelle, söi iltaisin suklaata ja joi lasin viiniä. Opiskelija, joka sai kuulla aviomieheltään, kuinka luetut asiat astuivat käytäntöön havaintoja tehden ja uusia termejä käyttäen.
Kahden roolin yhdistäminen vaati täydellistä ajoitusta. Niin päivittäisenä suunnitelmana, kuin se olisi vaatinut meidän elämäntilanteessakin. Ilman minun opiskelua tai Allun tilannetta meillä olisi ollut kelpo kevät. Molemmat yhtä aikaa oli liikaa.
Opiskelu itse tuntui melko samalta, kuin 13 vuotta sitten. Opin edelleen parhaiten visuaalisen muistin kautta, unohdan lukea otsikot ja saan paineen alla muistikatkon tärkeimmistä ja yleisimmistä termeistä ja asioista. (E-kirjat ja pieni näyttö eivät muuten tue visuaalisen oppijan oppimista.) Kirjaston lukurauha sentään oli jotain uutta. Samoin univelka, jota ei voinut tasoittaa. Etenkin silloin, kun lukuaika oli hävinnyt sairasteluihin tai Allun poissaoloihin, oli vaikea olla suorittamatta lukemista pakon vuoksi. Laskin pisteitä ja asetin tavoitteita tiettyihin arvosanoihin, vaikka olin päättänyt olla tuijottamatta niitä. Vanhat tavat istuvat tiukassa.
PS. Jos mietit opiskelujen aloittamista yhtä pitkän tauon jälkeen huomioi myös, että siivoaminen, televisio ja syöminen eivät ole ainoita paheitasi tenttiurakan edellä, vaan kuvioihin on tullut mukaan myös sosiaalinen media. Voihan värinä ja välke.
Lue myös:
Salamapäätös opiskelevaksi kotiäidiksi
Ensimmäinen opiskeluviikko lukuina
Valitsimme epätasa-arvoisen perhevapaan
Opintovapaa hoitovapaan sijaan? Lue tämä!