5 x paras hoitotuote lapselle

Vauvojen ja taaperoiden hoitotuotteiden valikoima on kasvanut hurjasti viime vuosina. Siinä missä joku valitsee synteettisen, toinen valitsee luonnonmukaisen tuotteen, tai päättää olla käyttämättä tuotteita lainkaan. Suomessa usein käytettävät, ensimmäiset hoitotuotteet vauvan uudelle iholle tulee äitiyspakkauksen mukana tai neuvolalääkärien reseptikansiosta. Siksi niihin, tai niiden vaihtoehtoihin, ei tule tutustuttua heti. Eikä mikään ihme, ensimmäisen lapsen saamiseen sisältyy niin suuri lastentarvikeviidakko, että uudet termit ja tuotemerkit saavat pään ihan pyörälle. Tuttu, turvallinen tai tutkittu ei kuitenkaan välttämättä ole luonnollinen.

Jo ennen Fridan syntymää ostin Sophie La Girafen voiteita, öljyn ja pesuaineen hänelle valmiiksi. Se oli minulle ensimmäinen lasten iholle suunniteltu luonnonkosmetiikan merkki, johon tutustuin. Sen ulkonäkö myös houkutteli enemmän kuin markettien kylpyöljyt ja sinkkivoiteet. Silti en osannut kyseenalaistaa neuvolalääkärin kirjoittamaa reseptiä kortisoniin ja perusvoiteeseen, kun Fridan iho kuivui talven myötä. Laitoin lääkevoidetta ja synteettistä voidetta lapseni iholle, enkä osannut tunnistaa, että omat arvoni ja näkemykseni olivat täysin erilaisia, kuin lastani hoitaneen lääkärin. Tämä puhtauden leima, etenkin apteekkeja kohtaa on aika vahva. Sain siitä taas muistutuksen, kun Allu luuli apteekista Fridalle ostamaansa aurinkosuojavoidetta luonnonkosmetiikaksi. Onneksi sain palautettua avaamattomat purkit.

Olemme testanneet useita luonnollisia ihonhoitotuotteita vauvojen ja lasten iholle, ja muutamiin olemme ihastuneet niin, että kierroksessa on jo toiset tai jopa kolmannet purkit. Osan olen saanut testin blogin kautta ja olemmekin Fridan kanssa olleet joka kerta todella innokkaita kokeilemaan uutta. Parhaimmillaan lasten hoitotuotteet ovat silloin, kun äitikin haluaa pihistää niistä itselleen. 

 

 

hoitosuosikit.png

Pussukka: Fabelab, Geffer Group (saatu)  /  Pyyhe: Lina  /  Harja: Sophie Le Girafe  /  Pitsipäiväpeitto: kirpputorilta

 

Milk & Co Baby, Moisturising Qweam. Ihana, miedon tuoksuinen perusvoide, joka levittyy helposti ja imeytyy nopeasti. Kätevä purkki lapsen kanssa, sillä voide ei rönsyile ulos pienen puristuksen voimasta.

Madara, Cocoa & Plum Creamy Oil. Kun iho vaatii tehokkaampaa kosteutusta, tämä on ehdoton apu. Eron huomaa jo kerrasta. Lisäksi tykkään kuulaasta lopputuloksesta, jonka voide jättää omaan ihoon. Äidin ja tyttären yhteiseen käyttöön tuubi voisi olla siis isompi. 

Petit & Jolie, Baby Diaper Cream. Juurikin pyllyn iholle, mutta super tuote myös ärtyneille ja kuiville ihoalueille. Fridalla niitä on yleensä kyljissä, ja silloin luonnollisetkin kosteusvoiteet aiheuttavat kirvelyä. Tämä sinkkivoide on auttanut niihin niin, että seuraavana päivänä on jo voinut laittaa tuota Creamy Oilia ja sitten jo Moisturising Qweamia. 

Petit & Jolie, Baby Bath Oil. Tästä olen kohissut aiemminkin, mutta minkäs teet. Paras kylpyöljy ikinä. Veden kanssa maitomaiseksi muuttuva öljy ei tee ihoa hallitsemattoman liukkaaksi, vaikka levittäisin öljyä Fridalle suihkussa. Selvittää ja hoitaa myös hiuksia. Olisipa tästäkin iso perhepakkaus, vaikka riittoisaa onkin. Käyttäisin joka päivä omallekin iholle.

Milk & Co Baby, Fairy Detangler. Pörröisten ja takkuuntuvien hattarahiusten selvittäjä. Tuotetietojen mukaan auttaa myös päiväkotien täitaisteluissa, joten aion todellakin pitää tätä aina saatavilla. Ja juu, tätäkin lainaan silloin tällöin. 

 

 

Lapsen ihon ja hiusten pesuun tarkoitettuja aineita olemme kokeilleet jo useasta merkistä. Kiinnostaisiko lukea niistä vertailua? Kerro myös oman lapsen ihon hoitosuosikit! 

 

 

Lue lisää:

Milk & Co Baby

Petit & Jolie

 

INSTAGRAM / FACEBOOK / BLOGLOVIN’

Kauneus Hyvä olo Iho Lapset

Isyyslomalla

Allu ja Frida viettivät rennot kaksi viikkoa isyyslomalla, jota aviomieheni leikkisästi kutsui ikimuistoiseksi retriitiksi lapsemme mieleen. Jälkiviisaana voi harmitella kotona vietetyn ajan jakamista toisella vanhemmalla kahteen vuoteen ja toisella kahteen viikkoon, mutta ainakin tämä kaksikko otti yhteisestä ajastaan kaiken irti. Paitsi lettien teko -haaveita ja lukemattomia liukumäkiä, isän kanssa vietettyihin viikkoihin kuului myös ihan uusia tapoja ja arkikuvioita.

Isän kanssa pakattiin reppu selkään ja lähdettiin seikkailemaan ilman rattaita. Kauhistelin alkuun sitä, ettemme pian saa lasta enää ollenkaan istumaan rattaissa, mutta sitten tajusin, että mielikuva 5-vuotiaasta rattaissa on pahempi vaihtoehto. Ihailen tässä Allun rentoa mutkattomuutta. Ei mitään varotoimenpiteitä ja mitä jos -tilanteita, vaan kohti hauskoja seikkailuja.

Isän kanssa ei harmittanut yhtään niin usein, kuin äidin kanssa. Vaikka sainkin muutaman peruutuksen iltapäivä-treffeistä, sillä Frida ei suostunut pukemaan, kiukkukohtauksia tuntui olevan vähemmän. Hyvää lepoa kaikille.

Isän kanssa oli niin hauskaa, että sopivasti kesälomien jälkeen pidetty isyysloma lujitti lyhyestä ajastaan huolimatta isä-tytär-suhdetta. Isän töihin lähteminen harmittaa siinä missä äidinkin, ja Fridan suusta on tullut myös spontaaneja ja sydämen sulattavia ”isi hoitaa Fridaa”-tarinoita.

Isän kanssa pottaharjoittelukin pääsi taas vauhtiin muutaman kuukauden kestäneen tauon jälkeen. 

Isän kanssa harjoiteltiin myös päiväkodilla. Lopputuloksena muut lapset taitavat luulla Allun olevan siellä töissä ja tulevat innolla tuomaan kirjoja nähdessään hänet viemässä tai hakemassa Fridaa. Oli muuten ihan täydellinen suunnitelma mennä noin pitkän ja tiiviin kotonaolon jälkeen töihin, niin ettei lapsi mennyt heti päiväkotiin. Frida tottui turvallisesti kotona siihen, ettei äiti ollutkaan paikalla ja äidillä oli levollisempi olo töissä ensimmäiset viikot.

 

isänkanssa.png

isänkanssa2.png

isänkanssa3.png

isänkanssa4.png

 

Yleensä kotivanhemmuuden jakamista perustellaan tasa-arvon lisäksi sillä, että se lisää ymmärrystä toista kohtaan. En ole kertaakaan ajatellut, ettei Allu tajuaisi kuinka ihania tai raskaita päivät voivat kotona olla. Tunnustan kuitenkin, että vauvavuoden kuplassa kadotin välillä perspektiivin Allun työtä kohtaan. Siitäkin huolimatta, että teen samaa työtä ja tiedän täsmälleen millaista se on. Sain leikkisästi omia vastauksiani viesteihin, joissa kerroin joutuvani jäämään vielä hetkeksi rakentaamaan akuuttia infoa tai odottamaan tuotetietoja esillepanoja varten. ”Mikä oikeasti on tärkeää?” ei olekaan ihan niin musta-valkoista kotikuplan ulkopuolella.

Jännitin alkuun sitä, että Allu kyseenalaistaa kaikki ne kahden vuoden aikana tekemättömät asiat, joita olen perustellut kaoottisella tai kiireisellä päivällä. Siitäkin huolimatta, ettei hän koskaan ole vaatinut minua tekemään mitään, ja on aina ymmärtänyt tilanteen (tai siis ainakin esittänyt ymmärtävänsä). Jostain kumman syystä pelkäsin jääväni kiinni asioista, joita ei ole edes olemassa tai joista tämä mies ei ainakaan välitä tuon taivaallista. Kaksi viikkoa on toisaalta aika, jonka tarkoitus ei olekaan osoittaa kotivanhemmuuden rankkuutta. Ensimmäisen päivän jälkeen Allu ihmetteli, kuinka olen säilyttänyt mielenterveyteni kodissa, jossa ei ole tiskikonetta. Muuten isyysvapaa taisi olla parasta lomaa. Aikaa tutustua omaan lapseen.

 

 

Lue myös: 

Valitsimme epätasa-arvoisen perhevapaan

 

INSTAGRAM / FACEBOOK / BLOGLOVIN’

Perhe Lapset Raha Uutiset ja yhteiskunta