Maaliskuun palat

Huhtikuu on jo melkein päätöksessään, mutta jotain on jäänyt tekemättä. Itse asiassa aika paljonkin, mutta aloitetaan nyt tästä, maaliskuun mieleenpainuvimmista. Opiskelu on vienyt hurjasti aikaa, ja postausväli on tilapäisesti harventunut. Maaliskuu olikin blogissa hiljaisin kuukausi koskaan. Yhteensä 12 postausta. Kyse ei ole ollut siitä, etteikö kirjoitettavaa olisi ollut. Minulla ei vain ole ollut aikaa kirjoittaa. 

Touhukkaat päivät. Sairastelut jäivät onneksi helmikuun riesaksi, mutta yksi vatsatauti minun piti silti kärsiä vielä maaliskuussakin. Pitkän tauon jälkeen oli ihanaa päästä leikkitreffeille ja näkemään ystäviä. Opiskelevan kotiäidin toimivimmat aseet ovat pitkät päiväunet mahdollistava aktiivinen aamupäivätoiminta sekä hyvin suunniteltu aikataulu. Opiskelu nojaa päiväuniin, joten yksittäiset ja tärkeätkin tapahtumat päiväuniaikaan tekevät merkittävän loven lukutavoitteisiin. Fridan kuumekouristuksen lisätutkimus, EEG-mittaus, sekä viime vuodelta uusittu maitorasituskoe osuivat juuri peräkkäisille viikoille. Mahatauti siihen väliin, ja viikkotehtävien palautus aikarajaan mennessä kiristeli voimia ja heikensi kommunikointiani kotona. Molemmat testit olivat onneksi normaalit, eikä mitään lisätutkimuksia tarvittu.

 

maaliskuu1.png

maaliskuu2.png

maaliskuu3.png

 

Ihania hengähdyshetkiä. Papun Split-malliston kuvaukset, kampaajalla käynti, lukurauhaa siskon luona ja Allun talviloma tarjosivat pieniä hengähdyksiä. Olimme Fridan kanssa pari päivää Lahdessa ja menin siskoni asuntoon lukemaan sillä aikaa, kun Frida oli mummulla. Ihmettelin hiljaista asuntoa ja istuin usean minuutin vain toimettomaa leikkien. Perheen talviloma muodostui valitettavasti kahden viikkotehtävän palautuksen ympärille, mutta kävimme silti museoissa (ostin vihdoin sen museokortin!) ja nappasimme Allun kanssa yhden päivän ja yhden hotelliyön pelkästään meille kahdelle. 

 

maaliskuu4.png

maaliskuu5.png

maaliskuu6.png

 

Kulttuuria ja tapahtumia. Pop Up -leikkipuisto, Kikattavan Kakkiaisen Disco, Kirjaverstaan lauantai, Lastentori, Heureka ja HAM tarjosivat meille kuukauden menoja. Onneksi on Facebookin tapahtumailmoitukset, ystävien vinkit ja museokortti. Kuukauden suositus myös Reloven gluteenittomalle brunssille!

 

maaliskuu7.png

maaliskuu8.png

 

Frida 1v 7kk. Sanoo ”taiti” kun tarkoittaa äitiä, syö usein silmät kiinni tunnustellen ilmaa, ujostelee aikuisia ja tykkää Muumien Möröstä, leikki-kuorma-autoista, nukeista sekä numeroista. Ja juoksee joka ilta hassuhölkkää isän kanssa, eli hölmön näköistä juoksua makuuhuoneesta keittiöön. Alkuvuoden muutoksista ja sairasteluista kärsineisiin yöuniin yritettiin saada tolkkua ja päätimme taas olla nostamatta Fridaa yöllä meidän väliin. Tällä hetkellä Frida nukkuu (lähes poikkeuksetta) yönsä heräämättä. Nukahtaminen itsekseen onkin sitten eri asia ja vaatii vielä harjoittelua. 

 

maaliskuu9.png

maaliskuu10.png

maaliskuu11.png

 

 

Lue myös:

Lokakuun palat

Marraskuun palat

Joulukuun palat

Tammikuun palat

Helmikuun palat

 

 

INSTAGRAM / FACEBOOK / BLOGLOVIN’

Työ ja raha Lapset Vanhemmuus Opiskelu

Päiväkoti-salaisuudet, jotka opin kantapään kautta

Syksyn päiväkotipaikkojen haku on kuumimmillaan!

Vielä viime syksynä, lähellä asuvilla ystävilläni ei ollut lapsia päiväkodissa, joten en osannut huomioida haussa ihan kaikkea. Se viisi viikkoa, jotka Frida oli päiväkodissa, opetti minulle päiväkodista hieman enemmän, mitä ennakkoon osasin ajatella. Kuvittelin, että kunnalliset päiväkodit olisivat tasoltaan samanlaisia, mutta todellisuus on jotain aivan muuta. Nyt, uutta hakemusta tehdessäni huomioin tiettyjä asioita paremmin:

Pihan viihtyisyys on tärkeämpää kuin yksikään kaupungin sivuille runoiltu varhaiskasvatusperiaate. Jos lapsi leikkii ulkona vähintään 67% prosenttia valveillaoloajastaan hoidossa, pihalla on merkitystä enemmän, kuin korulauseilla kodinomaisesta kasvatuksesta. Pieni ja huoltamaton piha, jonka välineiden kohdeikä on täysin eri kuin oman lapsen ikä, ei mene jatkoon. 

Ystävän suositus päihittää jopa pienen mutkan sijainnissa. Kokemuksia kannattaa kuunnella samanikäisten lasten vanhemmilta. Joku omilta ennakkokäsitykseltä huonolta vaikuttava päiväkoti saattaa todellisuudessa olla laadukas ja aktiivinen hoitopaikka. 

Toiset asiat tuntuu olevan pelkkää tuuria:

Henkilökunnan motivaatiotaso ja työilmapiiri. Todistin päiväkotiharjoittelun aikana useita tilanteita, joissa itkevää lasta ei lohdutettu tai lapsia ei huomioitu. Vuoden ikäinen söi aamupalaansa yksin hoitajan ollessa tietokoneella. Hoitajat valittivat toistensa tekemisistä tai tekemättä jättämisistä minulle. Fridan maidoton ruoka täytti ruokakärryä liikaa ja sain kuulla tarjoilun toimimattomuudesta useana päivänä.

Päiväkodin rutiinit. Viikorutiineissa ei ollut toimintaa sisätiloissa, kuten jumppaa, askartelua, musiikkia, vaan sisällä syötiin ja nukuttiin. Päivän toinen ulkoilu voi siis olla myöhään haettavalle lapselle yli kaksi tuntia. Kommunikointi vanhempien kanssa oli olematonta ja jäi pikaisiin kuulumisiin, jos itse kysyi lapsen päivästä. 

Päiväkodin ylläpito- ja turvallisuustaso. Huoltoyhtiö ei säännöllisesti vastannut pihan kunnosta, eikä päiväkodin henkilökunta tarkistanut sen tilaa ennen kuin pienimmät lapset olivat jo pihalla. Pyydystelin pihalla alle 2-vuotiaita, jotka sukeltelivat pää edellä 20cm syviin kraateri-lammikoihin. 

Eri ikäisten lasten tarpeiden huomiointi. Usein kysyessäni jotain päiväkodissa, sain vastaukseksi, että päiväkoti on alunperin tarkoitettu vanhemmille lapsille, eikä asioita ole voitu muuttaa. Miten sellaistakaan voi hakiessaan tietää?

Ravintotieto ja modernit mallit. Kasvisruokavalion mahdollisuudesta ja jopa kerran viikossa kaikille tarjottavasta kasvisruuasta olin positiivisesti yllättynyt. Mutta sokeriset välipalat. Lastentarhanopettaja jakoi onneksi kanssani samanlaiset käsitykset ravinnosta, ja päiväkodissa olikin mahdollista valita sokerin välttäminen. Valitettavasti kaikki hoitajat eivät toteuttaneet toiveita. Lapseni ei kuole satunnaiseen hilloon, mutta en missään nimessä halua päiväkodin olevan se ensimmäinen taho, joka tarjoaa lapselleni karkkia. (Ystävänpäivänä kaikki, myös hieman yli 1-vuotiaat saivat vaahto-suklaa-suukon.)

 

Päiväkoti ei ole enää sama, minkä 90-luvulta tunnen. Esimerkkini ovat lopputulos määrärahojen, kasvatuksen, koulutuksen ja hoito-alojen leikkauksista. Minun on vaikea kuvitella, että kukaan hoitajista, käyttäytyivätpä he kuinka tahansa, ovat päättäneet aamulla herätessään tehdä työnsä huonosti. Haluan edelleen uskoa, että voin viedä lapseni luottavaisin mielin päiväkotiin, mutta kokemusten perusteella ei ole ihan sama minkä päiväkodin valitsee (ja lopulta saa). Hakemus on vetämässä ja toivon todella, että saamme paikan sieltä, jonka toimintaa olen ystävien puolesta päässyt seuraamaan. Tai sitten toivon ainakin todella paljon parempaa tuuria!

 

päiväkodinsalaisuudet.png

 

PS. Vinkki päiväkotia aloitteleville vanhemmille: Ei ole myöskään ihan sama millä rattailla viet lastasi hoitoon. Pahimmassa tapauksessa rattaat jätetään koko päiväksi sateeseen ja lapsi saa istua kotimatkan rattaiden ja lämpöpussin muodostamassa lammikossa. Onko todella kaikki myytävät, ”aina sisällä säilytetyt” rattaat olleet vain kotikäytössä? 

 

 

Lue myös:

Ensimmäinen viikko uutta arkea lukuina

Salamapäätös opiskelevaksi kotiäidiksi

INSTAGRAM / FACEBOOK / BLOGLOVIN

Perhe Lapset Vanhemmuus Uutiset ja yhteiskunta