Rakkautta & Mamarkiaa

5.2.2017 mari l

Salamapäätös opiskelevaksi kotiäidiksi

Tammikuun viimeisenä päivänä istuin olohuoneessa, kipeä pää jyskyttäen, yrittäen saada selvää viimeisen 8 päivän tapahtumista. Siinä ajassa olin tehnyt kolme isoa päätöstä oman ja yhteisen tulevaisuutemme eteen. Etsinyt vaihtoehtoja ja muuttanut suuntaa. Punninnut asioita, jotka eivät ole mitattavissa, ja yrittänyt ennustaa parhainta lopputulosta. Allu oli työmatkalla, Frida nukkui, ja minä tärisin niin henkisesti kuin fyysisestikin.

Kuten kerroin aikaisemmin, tammikuu oli todella stressaava. Odottamattomat haasteet eivät suoranaisesti tulleetkaan työnteosta ja päiväkodista, tai niiden yhdistämisestä. Sopimusteknisten asioiden vuoksi teimme päätöksen urani ja oikeuksieni sekä perheen hyvinvoinnin puolesta. Pidin puoleni, irtisanoin Fridan päiväkodista ja ilmoitin jatkavani hoitovapaata. Kaikista hypoteettisesti ajatelluista tapahtumaketjuista valitsimme ennemmin taloudelliset vaikeudet, kuin parisuhteen rasittamisen ulkopuolisten toimesta. Juuri ennen hoitovapaan allekirjoittamista tarkistin avoimen yliopiston kurssitarjonnan js tein entistä rohkeamman päätöksen. Aloittaisin opintovapaan kuuden vuorokauden kuluttua. Yhdessä päivässä puristin ilmoittautumiset ja hakemukset sellaisella vauhdilla, etten ehtinyt miettimään mitä opiskelu edes konkreettisesti vaatisi. Olo oli kuin olisin aamulla lähtenyt kävelemään ja päätynyt juoksemaan maratonin ennätysajassa.

Tarkoitus on suorittaa pari yksittäistä kurssia markkinoinnin opintokokonaisuudesta neljän kuukauden aikana ja jatkaa sitten hoitovapaata elokuuhun asti. Frida sai kokemusta päiväkodista ja tilanteen stressaavuudesta huolimatta koin arvokkaat viikot töissä. Nautin työnteosta, tunnistin oman paikkani ja olen entistäkin valmiimpi palaamaan töihin syksyllä. Saan syventää ammattitaitoani ja nauttia Fridan kanssa vielä kotipäivistä.

Huomisesta lähtien olen siis opintovapaalla ja menen ensimmäiselle luennolle! Pää ei vieläkään ole ehtinyt mukaan muutokseen, enkä tiedä osaanko enää edes opiskella, mutta eiköhän se selviä kevään aikana. Päätös tuntuu silti oikealta.

Venyisikö äitiyden vertaistuki vielä tähänkin ulottuvuuteen? Parhaimmat vinkit opiskelun ja kotiäitiyden yhdistämiseen saa jakaa kommentteihin!

Lue myös:

Ensimmäinen viikko uutta arkea

Kotiäitiyden jälkeen, osa 4/4: TEKISIN TOISIN

Kotiäitiyden jälkeen, osa 3/4: OPIT

Kotiäitiyden jälkeen, osa 1/4: ARVOT JA AJATUKSET

Ulkopuolisuudesta vanhempainvapaalla

INSTAGRAM / FACEBOOK / BLOGLOVIN’

Avainsanat: äidin elämää, Arki, Opiskelu

Työ ja raha Vanhemmuus Opiskelu Raha

3.2.2017 mari l

Tammikuun palat

Tammikuu oli vielä rankempi kuin osasin odottaa. Rankempi odottamattomista suunnista. Päiväkodin ja töiden aloittaminen. Uusi arki. Törmäsin seinään monessa yrityksessä löytää sopiva tasapaino minun ja Allun töiden, arjen sovittamisen, tulevaisuuden ja Fridan sekä koko perheen hyvinvoinnin välillä. Loppukuun vaikeuksien vastapainona tammikuussa oli onneksi paljon myös ihania ja valoisia päiviä. Kuukauden mieleenpainuvimmat, olkaa hyvä!

Vilkasta menoa ja uuteen arkeen asettautumista. Jaan mielessäni tammikuun kahteen osaan. Kuun alussa vietimme Fridan kanssa huolettomia päiviä nauttien pakkaspäivistä, leikeistä ja valoista. Ja olimmehan myös ensimmäisen yön erossa Fridasta ja pidimme Allun kanssa miniloman. Kuun puolivälin jälkeen valmistauduimme päiväkotiin, teimme ostoksia ja uusia rutiineja arjen avuksi. Loppukuu, eli viimeiset puolitoista viikkoa eivät asetu päänsisäisellä aikajanallani kumpaankaan edellä mainituista.

Kohti kevättä. Nautin auringon valosta ja siitä, että kevään saattoi jo melkein haistaa.

Kyläilyä kuin viimeistä päivää. Viimeisiä lounastreffejä, kahvitteluja ja kotimaan reissuja. Leikkitreffejä ja vertaistukea, sekä oma syntymäpäivä. Viimeisenä hoitovapaan arkipäivänä pääsin tukemaan ystäväni ensimmäistä askelta kohti lattemama-arkea eli ensimmäistä lounasreissua vauvan kanssa ja julki-imetystä. Parhaimmat kahvilat ja ravintolat, kulkureitit ja hoitohuoneet. Parhaimmat vinkit seuraavalle eteenpäin.

Mukulan hokemat ja puremat. Fridan jutteluun on tullut entistä enemmän hokemia. Kali-kali-kali, titta-titta ja kouki-kouki-kouki. Näiden merkitys on tosin vielä epäselvä. Lisäksi selkeä ”EI!” on tullut osaksi itseilmaisua päiväkodin myötä. Juokseminen, pyöriminen, musiikki ja tanssiminen (yleensä kaikki vielä yhtä aikaa) on parasta Fridan mielestä. Muutoksessa alku on aina haastava ja sitä se on myös minityypille. Unihäiriöitä osasin odottaa, mutta raivokohtauksia en niinkään. Frida on taas alkanut purra meitä ja itseään suuttuessaan, tällä kertaa vielä useammin ja rajummin. Vajaa puolitoista-vuotias suuttuu aika usein päivän aikana ja puruvoimakin on yllättävän kova. Kivulias juonenkäänne. Hämmennyksestä huolimatta pikkumukula jaksaa viihdyttää liikuttavan suloisella menollaan. Joka päivä.