Tänään on kulunut tasan vuosi ensimmäisestä neuvolakäynnistä. Olin 9. raskausviikolla, ja kärsinyt pahoinvoinnista jo muutaman viikon. Neuvola, tuo ihmeellinen vauvamaailma, johon nyt itsekin kuuluin. Jännitti. Siinä tunteessa oli jotain ainutkertaista. Raskauden edetessä neuvolan vauvamaailma ihmetytti enemmän kuin kiehtoi. Olimme perhe kaavakkeissa ja minä olin nainen käyrillä. En kokenut, että minua ja raskauttani olisi kohdeltu yksilöinä.

En ollut käynyt vuosiin vaa’alla. Arvioin painokseni 10 kiloa enemmän kuin niihin aikoihin, kun punnitsin ja kirjasin kaikki syömiseni. 10 vuotta sitten. Ilmoitin terveydenhoitajalle, ettei painonnousustani saanut tehdä numeroa ellei todella olisi aihetta. Vaaka lisäsi arviooni 3 kiloa. Oikea lähtöpaino jäi siis arvoitukseksi, mutta seuraavan kuuden viikon aikana painoa kertyi 3 kiloa lisää. Raskauspahoinvointi pakotti jäämään kotiin muutamiksi päiviksi raskauden alussa, mutta oli muuten kestettävissä tasaisen syömisen avulla. Kaikki makea ällötti, mutta happamat maut maistui. Söin kiivejä, puolukoita, viiliä, tattarileipää ja piimäsmoothieita. Pahoinvointi helpotti ainoastaan jos oksensin, mutta sitäkään ei tapahtunut kuin muutaman kerran. Kävin töissä ja makasin sohvalla. Pahoinvointi loppui kuin seinään 22. raskausviikolla. Painoa kertyi kuitenkin tasaisesti koko raskausajan. 14 kiloa.

• rv15 +3kg
• rv20 +1,9kg
• rv24 +3,4kg
• rv28 +1,8kg
• rv30 +0,1kg
• rv33 +1,4kg
• rv35 +0,8kg
• rv37 +0,7kg
• rv39 +0,9kg

Tänä aamuna painoin 0,8kg vähemmän kuin ensimmäisellä neuvolakäynnillä. Kilot ovat kokeneet vuoden sisällä nousun ja tuhon. Ja minä jotain mittaamattoman arvokasta.