Heti synnytyksen jälkeen ei tullut mieleen juuri mikään vauvan tai meidän uuden, nelihenkisen perheen ulkopuolella oleva asia. En tiedä käykö muille niin, mutta meillä ainakin liian moni asia on lasten myötä jäänyt leijumaan ilmaan vailla päätöstä. Asioita aloitetaan pohtimaan, mutta sitten ne keskeytyy lapsen itkuun, nälkään, tai ihan vaan vanhempien väsymykseen. Päätettäviä asioita, kuten nimiäispäivä, kesän suunnitelma, tai vaikka ihan vaan eteisen valaisimen etsintä, leijailee ilmassa odottaen niiden vientiä maaliin. Jopa se tärkein eli lapsen nimen valitseminen. Samoin käy puheluille ja viesteihin vastaamisiin, ne siirtyy ja lopulta unohtuu.

Näin ollen myös nimiäispäivän päättäminen vei useita päiviä, ehkä jopa viikkoja, vaikka ratkaisu oli alusta lähtien ollut melko ilmeinen, sillä siskoni oli tulossa Suomeen toukokuun lopulla. Kaksi viikkoa ennen juhlia varmistettiin vieraiden saapuminen muokkaamalla vielä aloitusaikaa, hätäiset whatsapp-kutsut meni viikkoa ennen juhlia (koska näköjään ne oli silti pakko laittaa) ja myös viikkoa ennen tilasin kustomoidun kakkukoristeen. Se ehtisi juhliin vielä joko express-kuljetuksella tai Lahdesta noudettuna. Nimi oli päätetty juuri edellisenä iltana ja vielä tilatessa sanoin Allulle, että vielähän me se nimi voidaan muuttaa, kyseessä on vasta yksi neljänkymmenen euron kakkukoriste, ei maistraatin paperi.

Juhlat juhlittiin kaksi viikkoa sitten, mutta sen maistraatin paperin vein vasta muutama päivä sitten (muutaman unohduksen jälkeen). Emmekä muuttaneet kerran päätettyä nimeä, sillä se sopii tälle aurinkoiselle, ja jo hyvin varhaisessa vaiheessa kontaktia ottavalle muruselle niin hyvin. Nimi oli ollut vaihtoehdoissa jo austa lähtien, silloinkin kun tuskailimme poikien nimien kanssa.

Hänestä tuli Valo Edwin.

Nimiäisten järjestelyistä ulkoistin tarjoilut äideillemme. Allun äiti toi hirvenlihakeiton ja minun äitini teki riisipiirakat, kuivakakun ja piparit. Suosittelen lämpimästi ottamaan tällaista apua vastaan. Ainoastaan kakun halusin hoitaa itse. Se oli tarkoitus tilata toiveideni mukaan, mutta eipä se ymmärrettävästi enää onnistunutkaan tiukalla aikataulullamme. Päädyin tekemään kakun itse,vaikka en olekaan mikään kakku mestari. Tein kuorrutusta ja koristeluja vielä, kun ensimmäiset vieraat saapuivat, mutta eihän se pienissä perhejuhlissa ole niin justiinsa.

Pikkuisen ensimmäiset juhlat onnistuivat hienosti. Vieraita oli sopivasti pieneen juhlaan, vaikka kaikki perheenjäsenet eivät valitettavasti päässeetkään paikalle. Valo sai kummeikseen tärkeät ihmiset, meidän rakkaat ystävät ja Allun veljen. Meille on tärkeää valita kummit, vaikka emme liitäkään lasta kirkkoon. Sellaiset läheiset tyypit, jotka opettavat esimerkillään hyviä arvoja, lempeyttä, rakkautta ja ovat aina tukena.

Koska jälkiviisaus on parasta, jaan vinkiksi oppini näistä nimiäisistä:

1. Tee mahdollisimman paljon valmiiksi jo ennen kuin lapsi syntyy. Päätä päivä, varmista että kaikki pääsee, tee kutsut ja varaa kakku jo valmiiksi. Kun vauva on syntynyt, voi rauhassa päättää nimen.
2. Viisi viikkoa synnytyksen jälkeen oli omasta mielestä hieman liian aikaista juhlille, joten se yleinen kaksi kuukautta on parempi, ellei muuta syytä juhlien aikaistamiselle ole.
3. Ennen juhlia varaa yksi päivä jokaiselle hoidettavalle asialle. Vauvan vaatteet, omat vaatteet, kukat. Jopa servetit saattavat vaatia yhden päivän. Vauva ei välttämättä tykkää kaupoilla kiertelystä, ja juuri niitä oikeita servettejä saattaa joutua etsimään muutamasta paikasta.
4. Aseta juhlien alkaminen mahdollisimman myöhäiseksi, niin ehdit itsekin laittautua. Aamupäivällä alkavat juhlat lapsiperheessä on jo valmiiksi tuhoon tuomittuja ja joudut repimään vielä suihkusta märkiä hiuksia pikaselle ponnarille. (Tämä oppi oli edellisistä nimiäisistä.)
5. Kuvaa perhepotretti. Meistä jäi kuva ottamatta, mutta onneksi kummeista saatiin ihanat yhteiskuvat.

Uskomatonta, löysin luonnollisesti päivettävän itseruskettavan! Mádaran Fake It -itseruskettavalla voiteella saa todella maltillisen sävyn, joten uskaltaisin väittää, ettei tällä tuotteella voi epäonnistua.

Levitin voidetta ensin vain toiseen jalkaan, sillä vauva alkoi juuri itkeä, kun luulin saavani rauhallisen aamupäivän hemmottelevilla kuorinnoilla ja voiteilla höystettynä. Sävy tekeytyy muutaman tunnin, mutta senkään jälkeen ei jalkojen sävyero ollut merkittävä. Itseruskettavaa pintaansa saanut reisi näytti tasaisemman väriseltä.

En enää vuosiin ole ottanut aurinkoa, ja suojaan ihoni aina luonnonkosmetiikan fysikaalisilla voiteilla, mutta tuntuuhan se oudolta laittaa kesämekko talven harmaantamia sääriä vasten. Aiemmat kokemukseni itseruskettavista on taas ollut enemmän tai vähemmän läikikkäitä tai tahraisia. Tästä ei tullut kumpaakaan.

Purkki on aika riittoisa, ja sitä voi hyvin lisäillä pitkin kesää, sillä sävy palautuu viikossa solujen uudistuessa. Annoin omastani myös siskolleni kokeiltavaksi, ja hänkin tykästyi voiteeseen. Se antoi myös omaani hieman vaaleammalle ihosävylle upean luonnollisen sävyn vaivatta. Tuoksukin sai häneltä kiitosta.

Fake It on valkoinen voide, ja sen tehoaineina on käytetty kosteuttavaa hyaluronihappoa ja jojobaöljyä. Kevyen sävyn ansiosta voidetta voi kerrostaa iholle useampana päivänä. Ruskettava teho tulee sokerijuurikkaasta, ja voiteen tuoksu on kesäisen raikas. Mádara tekee laadukasta ja sertifioitua luonnonkosmetiikkaa ja tämä itseruskettava on myös vegaaninen.

Vaikka tätä voidetta voi levitellä huoletta, muista kuitenkin ensin kuoria iho. Huomioi kohdat, joihin voide nappaa aina herkimmin, polvet, nilkat ja jalkapöydät. Pese kädet käytön jälkeen. Ja aurinkoon mennessä muista aurinkosuoja. Niistä kirjoitan kokemuksia myöhemmin, joten pysy kuulolla.

PS. Joliella on vielä tänään kaikki tuotteet -20%, myös tämä!

( Fake It -voide saatu)