Tag: äidin elämää

Hoitovapaan loppuessa ja uuden työ- ja päiväkotiarjen koittaessa olo oli haikea, mutta myös toiveikas ja jopa innostunut. Olin varautunut haastavaan alkuun päiväkodissa ja uudenlaisessa aikatauluttamisessa. Lopulta kovimmat vastoinkäymiset tulivatkin aivan odottamattomista suunnista. Niitä voidaan tarkastella myöhemmin, mutta tutustutaan viikkoon ensin lukuina.   Fridan ensimmäinen päiväkotiviikko näytti tältä: 3 päiväkotipäivää.  2 sairaspäivää 1 iloinen sairaspäivä mummun […]

Allu on aina nukkunut huonosti. Herää pienimpäänkin ääneen eikä saa helposti unta uudestaan. Minä taas nukahdan heti silmät ummistettuani ja vajoan koomaa muistuttavaan tilaan, josta herään vaikeasti ja olen aivan kujalla todellisuudesta. Ennustaen vauvan tulon vähentävän yöunia tai vähintään unen laatua, ostin Allulle unimaskin. Yllätyksekseni tuo halpa, hauskana eleenä ostettu lahja olikin menestys.  Viime kesänä pyysin […]

Päiväreissut ja vapaa meneminen on ollut yksi parhaista äitiyslomailun eduista lapsen kanssa. Hoitovapaan loppua kohti tehtävälistat ja kalenteri alkoivat kummasti täyttymään. Lounaita kuin viimeisiä ehtoollisia ja pikareissuja kuin ei koskaan enää. Tehtävälistaan jäi vielä monta tekemätöntä asiaa, mutta ystäviä ehdimme Fridan kanssa nähdä aika hienosti. Viimeiselläkin viikolla, kun päivien suurin panos oli jo päiväkotiharjoittelussa. Hoitovapaan […]

Viimeisessä osassa kerron mitä tekisin paremmin tai kokonaan toisin äitiysloman ja hoitovapaan aikana. Vaikka pidänkin ensimmäistä äitiyslomaani omalla tavallaan ainutkertaisena, toivon palaavani tähän listaan, jos vielä joskus jään äitiyslomalle. Ehkä siitä voi olla sinullekin hyötyä! Hankkisin museokortin. Tämä piti tehdä, mutta en tiedä miksi se jäi. Kävin Fridan kanssa museoissa, mutta kortillisena käyntejä olisi varmasti […]

Puolentoista vuoden irtiotto tutuista kuvioista opetti aika paljon itsestäni, muista ja arjestakin. Opin pari PowerPoint-kikkaa ja vähän muutakin, kuten: Hyväksymään oman äitiyteni. En oikeastaan tiedä miksi jonkin sortin kontrollifriikkinä edes kuvittelin poistuvani vauvani luota alkuun. Raskausaikana ajattelin, että kyllä vauvalla on hyvä olla paljon muidenkin luona ja äidillä hyvä saada vähän omaa aikaa muualla. Ajattelen […]

Olen muutamia kertoja käyttänyt termiä ”laahustan kotona”, kun olen puhunut kotona olemisesta lapsen kanssa. Kaikki kenellä on vauva tai taapero tietävät että äitiysloma ja hoitovapaa eivät varsinaisesti ole kotona laahustamista. Vaatteet sen sijaan ovat laahustaneet. Minulle on pienestä asti opetettu, että vaatteet vaihdetaan kotona kotivaatteiksi. Näin vaatteet pysyvät siisteinä ja kotona voi olla rennosti. Minulle […]

Hoitovapaan viimeisen viikon kunniaksi kirjoitan juttusarjan kuluneesta ajasta kotiäitinä. Millainen puolitoista vuotta kotona oli minulle ihmisenä. Matkan varrella olen toki kertonut paljonkin, mutta kokosin yhteen muutoksia, oppeja ja ajatuksia. Sekä syvällisesti että huumorilla.  Aika kotona on muokannut ajatuksiani ja arvojani. Osa siitä, mitä jotkut (myös minä ennen) saattavat pitää äitiyden hurahduttamana onkin ihan luonnollista mielen […]

Äitiysloma ja hoitovapaa ovat olleet minulle hienointa aikaa elämässäni tähän asti. Tavallaan se on hassua, sillä olen aika työkeskeinen ihminen. Hakeudun tehtäviin, joissa on vastuun tuomaa lisäpanosta ja draivia. Tavoite, suunnitelma, aikataulu ja tulos. Kymmenen vuotta tein myös vähintään kahta työtä samaan aikaan. Äitiyslomalla olon ihanuus onkin pakottanut miettimään itseäni uudestaan.  Enkö olekaan kunnianhimoinen, kun […]

Joulukuu oli täynnä erilaista arkea, ystäviä ja tunnelmia. Puolivahingossa, sillä en ainakaan tietoisesti suunnitellut sitä sellaiseksi. Joulukuun mieleenpainuvimmat, olkaa hyvä!  Ravintolat ja kahvilat. Jos marraskuussa lounaiden ja kahvittelujen määrä kasvoi, niin joulukuussa niitä oli vieläkin enemmän. Lahjaostosten ja -fiilistelyjen päätteeksi ulkoistimme usein iltaruokailut aikataulusyistä. Tai sitten maistui vähintään glögit. Kerran kävimme Fridan kanssa kahdestaankin lounaalla, […]

Minulla on hassu muisti. Se ei muista hirveästi lapsuudesta ja nuoruudesta. Itse asiassa se ei muista edes 7 vuoden takaisia tapahtumia, kuten muut tuntemani ihmiset muistavat. Muistellessamme siskoni kanssa yhdessä tehtyjä matkoja, en muista läheskään kaikkea mitä hän. Se on hauska juttu. Siskoni aloittaa lauseen ”muistatko silloin, kun …”, ja minä jatkan heti perään ”en”. […]