Mistä tunnistaa sunnuntailenkkeilijän? Liian paksusta pukeutumisesta tietenkin

Kävin sunnuntai-illan kunniaksi juoksulenkillä. Vaikka oli jo pimeää, niin sää oli mainio. Muutamassa plussa-asteessa ja tyynellä ilmalla askel kulki aivan uskomattoman kepeästi. Taas kiitos ja kumarrus itselleni, joka maltan pitää niitä lepopäiviä treenien välillä. Yhden lepopäivän jälkeen energiat on aivan katossa. Liikkeellä oli paljon muitakin lenkkeilijöitä, niin kävellen kuin juosten. Kiinnitin huomion siihen hassuun seikkaan, että lähes puolet olivat varustautuneet paksuin takein, pipoin ja hansikkain. Huh. Muistan itsekkin, kun liikuntaa tuli harrastettua vähemmän ja sitten kun mentiin hiihtopolulle, niin jo hetken kuluttua pipo ja kaulaliina piti tunkea taskuihin sekä takin vetoketju avata, kun tuli hiki. Jep, kuntoilessa tulee hiki ja se pitää huomioida pukeutumisessa, niin lenkki on huomattavasti mieluisampi.

Kaiken kaikkiaan minun on helppo iloita tänään, koska tunnen itseni voittajaksi. Olen kahden päivän aikana saanut kandia eteenpäin, en tosin niin paljon kuin olin toivonut, mutta se johtuu siitä että tämän parissa työskentely on vaan niin hidasta. Joskus tulee paljon tekstiä ja välillä menee tolkuttomasti aikaa tiedonhakuihin ja sen sellaisiin. Lisäksi olen selvinnyt viikonlopusta ilman sortumista ahmimiseen. Jippiijei! Ja se jos mikä on juhlimisen arvoinen asia. Minä, viikonlopun kotona tekemässä kandia enkä ole sortunut mihinkään epäterveelliseen enkä mässäilyyn. Piirtäkää rasti seinään hyvät ihmiset!