En nyt tarkoita tytärtäni, vaan itseäni. 

Minulla on tätä kotiäitiyttä takana neljä kuukautta. Päivät, viikot ja kuukaudet kuluvat nopeasti puuhastellessa kaikenlaista kotona ja aina silloin tällöin kodin ulkopuolellakin.

Päivän rytmittää aamurutiinit, keskipäivän vaunuilut sekä iltapesut. Näiden kolmen asian väliin sujauttelen sitten sellaista itseäni miellyttävää tekemistä sekä must-do hommia: pyykkäystä, kokkausta/leipomista tai asioilla käyntiä. Neiti on aiempaa enempi hereillä pitkin päivää, jolloin aikaa omien puuhien keskittymiseen on vähempi aikaa. Tarkoittaa siis sitä, että aikaa on käytettävä entistä tehokkaammin.

Uskon, että rutiinit ovat hyväksi vauvalle, mutta etenkin minulle itselleni. Tarvitsen päiviini suunnitelmallisuuden lisäksi myös jotain sellaista mikä inspiroi ja innostaa herätä uuteen päivään. Yksi päivä siirsin sohvaa, jonka seurauksena myös pari muutakin huonekalua vaihtoivat paikkaa. Olohuoneeseen saatiin lisää tilaa ja kulkureitti keittiöstä makuuhuoneisiinkin muuttuin hieman. Niin pieni asia, mutta voi kun teki silti niin hyvvää! Sain myös korjattua yli puoli vuotta vaivanneen verhojenkin asennon tuolla katon rajassa. 

Yhtenä iltapäivänä lähdimme koko perhe aivan tuohon viereiselle viheriö-alueelle hölkälle. Ensin hölkkäsin minä sen pari kierrosta Aimén kävellessä vaunujen kanssa, jonka jälkeen vaihdoimme toisin päin. Tämä oli minulle toinen kerta lenkillä, ja teki niin hyvää! Sain sen pienen hetken, jolloin ei tarvinut ajatella mitään muuta kuin hengittämistä ja jalan toisen eteen laittamista.

Yhtenä päivänä innostuin tekemään itse granolaa, tätä trendikästä, uunissa paahdettua mysliä. Hankin Tigerista kuivattuja marjoja ja hedelmiä, joita lisäsin kaurahiutaleiden ja pähkinöiden kaveriksi. Ohje tuossa hieman alempana mikäli kiinnostuit kokeilemaan samaa…

Näin valmistin granolan:

Latasin ainakin 5 desiä kaurahiutaleita ja pussillisen pilkottuja (suolattomia) cashew pähkinöitä laitetaan leivinpaperilla vuorattuun lasagnevuokaan. Ripottelin päälle kanelia ja vanilliinisokeria. Ruuttasin päälle alle puoli purkkia hunajaa. Se loppui kesken. Olisin halunnut laittaa vielä enempi. Pilkoin kuivattuja banaanilastuja joukkoon ja laitoin uuniin 175 asteeseen paahtumaan. 

Siellä ne sitten oli niin kauan kuin maltoin odottaa, mutta kuitenkin niin vähän aikaa, ettei banaanilastut palaneet. Seurasin tapahtumaa siinä aika lähellä, ettei käyny niin ku Käläviällä (oletan, että Käläviällä kävi huonosti). 

Uunista tulleen systeemin päälle ripottelin goji-marjoja, karpaloita ja rusinoita. Joitain muitakin hedelmiä siinä rusinapussissa oli, niin menivät siinä samalla. 

Maistoin tuotosta ensin itse, jonka jälkeen maistatin sitä sitten Aimélla. Tykättiin molemmat!

Tässä sitä nyt olen syönyt makeanhimooni sekä mantelimaidon kanssa, että ilman. Parempaa oli ilman, sillä mantelimaito maistuu edelleen tosi hassulle.  

Olemme menossa tänään illalliselle kaveripariskunnan luokse. Taisinkin mainita asiasta aiemmin. Ihana kun saa mennä valmiiseen pöytään! Keräsin tosiaan sieltä Tigerista heille tällaisen tupaantuliaslahjakorin. 

Siinä on laastareita, sipsejä, pieniä vohveleita, nenäliinoja, lautasliinoja, saippuakuplia, karkkia, keksejä ja tiskaussieniä. Uskon, että heille tulee käyttöön myös tämä Ikean lasinen salaattikulho. Voisin kuvitella, että syötävät jutut heille maistuu ja lautasliinoille ja muille tulee käyttöä. Toivottavasti tykkäävät 🙂 

Vaikka olenkin puuhastellut vaikka mitä tämänkin viikon aikana, on ollut niitä hetkiä, ettei ole ollut niin reipas olo. Joinakin päivinä oli niin laiska olo, että katsoin monta eri ohjelmaa putkeen katosomosta ja areenasta, vaikka tiskit odottivat likaisina jo toista vuorokautta. Laiskuuttani on myös pinnasängyn pääty täynnä kuolalappuja, pyyhkeitä ja minun puoli päivää käytettyjä vaatteita. Onneksi neiti ei ole vielä niin liikkuvainen tai pitkä, että ne häntä häiritsisivät. 

Vaikka tämä äitiys onkin se päätyö, ei siitä tarvitse ottaa suuria paineita. Tuntiliksa ei juokse, eikä pomo hengitä niskaan vaatien viime kuuta parempia tuloksia. Onhan se kiva, että joskus muistaa lukea ja laulaa lapselle, mutta niiden tekemättä jättäminen tänään ei tee minusta sen huonompaa äitiä kuin olin eilen. Pomona toimin minä itse ja laadunvalvojana nelikuinen vauva. Tarkoittaa sitä, ettei tässä tarvitse mitään kenellekään todistella tai potkuja pelätä. Ei aina tarvi olla reipas tyttö.