Edellisessä postauksessa jäimme siis toisen reissupäivän Lady’s view -pysähdyspaikalle. 

Sieltä jatkoimme matkaa Avoca Moll’s Gap -nimiselle pysäkille, josta ostimme vähän välipalaa paikallisen jogurtin ja muun pienen purtavan muodossa. Näkymä oli tästäkin paikasta upea! 

Kunnon lounasta söimme sitten Sneem -nimisessä kylässä, The village kitchen:ssa. Ruoka oli taasen maukasta ja kotiruoan oloista. Runsaan aterian jälkeen steppailimme pienellä viheriöllä hetken ennen jälkkärijäätelöitä. 

Kylän raitilla oli tällainen ihana myyntikoju, jossa itse korujen valmistaja myi vinyylilevyistä tehtyjä koruja. Löysin itselleni ihanan pisaran muotoisen, valko-hopeisen kaulakorun. Olen aika huono käyttämään mitään koruja ja varsinkin ostamaan niitä itselleni. Hankkimani koru on kuitenkin niin moneen asuun sopiva, että olen aika varma sen tulevan kovaan käyttöön. Ja olihan tämä sellainen hyvän mielen ostos, jolla tuetaan paikallista taiteilijaa jatkamaan sitä mitä rakastaa tehdä. 

Yöpaikka oli varattu Waterville -nimisestä kylästä, Brookhaven guesthousesta. Henkan tekemä varaus neljälle oli pienentynyt heidän varauskirjassaan puolella ja paikan omistaja joutui lähettämään yhden pariskunnan toiseen yöpaikkaan, sillä he eivät olleet varausta tehneet etukäteen. Pienen säädön jälkeen meille tarjoiltiin teetä ja pikkuleipää sillä aikaa kun toinen huoneista laitettiin valmiiksi. Lukuisten anteeksipyyntöjen saattelemana pääsimme upeisiin huoneisiimme. Paikan omistajalla oli meneillään stressaavat viikot perheessään, ja oli niin kovin pahoillaan meille koituvasta harmista. Mutta kaikki kuitenkin saivat yöpaikat ja paikka oli aivan todella ihastuttava. Ei siis mitään hätää! 

Saimme Neelan kanssa jakaa tämän ihastuttavan prinsessahuoneen, jossa olisi viihdytty pidemmänkin tovin. Paikan omistajahan olisi ottanut Neelan heille kesätyöläiseksi, niin ihastuneita siellä hänestä oltiin, mutta eiköhän niitä töitä ehdi sitten myöhemmin tehdä aivan tarpeeksi. Paikka oli iästään huolimatta todella hyvässä kunnossa ja aivan todella puhdas joka nurkasta. Jopa kylppärissä oli maljakossa kukkia. 

Minusta on aika soma ajatus, että rouva pyörittää tätä paikkaa miehensä kanssa ja asuvatkin tässä samassa talossa matkailijoiden kanssa. Onhan se aivan todella kätevää, kun tapaa uusia ihmisiä joka päivä, eikä edes tarvitse itse lähteä kotoa kauemmaksi. Sitä rouva itsekin sanoi, että tällä tavalla se toimii mukavasti kun vanhaksi tulee, eikä kaipaa kaupungin vilinää ympärilleen. 

Neela on aivan äsken oppinut kävelemään ilman tukea ja hänen lempipuuhasteluja näissä yöpaikoissa olikin kanniskella erinäisiä tavaroita huoneesta kylppäriin ja toisin päin. 

Kävelimme ruokailemaan rouvan suosittelemaan paikkaan meren rannalla sijaitsevaan hotelliin. Ruoka oli maukasta, kuten rouva oli luvannutkin sen olevan. 

Aamiainen oli katettu niin somasti valkoisine pöytäliinoineen. Listalta sai tilata lämmintä ja pienestä buffet-pöydästä hakea jogurttia ja tuoreita hedelmiä. Kaikki maistui taas niin hyvältä, että ai että!

Viimeisen reissupäivän agenda oli päästä illaksi kotiin Dubliniin. Lähdimme sen verran hyvissä ajoin liikenteeseen, että ehdimme poiketa hieman Ring of Kerryn reitiltä ihastelemaan Cliffs of Kerryn maisemia. Olihan vain upea paikka, vaan kovin tuulinen ja vilpoisa. Hassua, että paikkaan oli neljän euron pääsymaksu. Kai sitä aitaa täytyy sitten välillä kunnostaa, mikä meidät piti turvassa veteen putoamiselta. 

Loppuun vielä viis vinkkiä Ring of Kerry kierrokselle:

• Pukeudu mahdollisimman mukavasti, sillä suurin osa ajasta istutaan kuitenkin auton kyydissä. Näköalapaikoilla ei paljoa tarvi ”dress to impress” ketään, sillä upeat maisemat vievät huomion kaikesta muusta. Myös pienissä kylissä on aika rento meininki ja näyttäisi vain hassulta tsippailla siellä korkeissa koroissa ja vimpan päälle tälläytyneenä. Eli collegehousut, huppari ja kaikenlaisen sään kestävä takki päälle ja menoksi!
• Varaa kierrokseen hyvin aikaa, niin saat siitä upeudesta kaiken irti. Olimme reissulla kaksi yötä ja sanoisin, että juuri soppeli. Maisemaähky tulee aika helposti, ja kolmantena päivänä maisemat eivät näytäkään enää niin hulppeilta kuin ensimmäisenä. 
• Turistibussit kiertävät vastapäivään, joten on mukavampi kiertää itse autolla myötäpäivään, niin ei tarvitse katsella bussin perää koko matkaa. 
• On hyvä tehdä suuntaa antava suunnitelma etukäteen näköalapaikoista ja yöpaikoista. Ei jää sitten parhaat palat kokematta. 
• Kannattaa lähteä liikkeelle heti aamiaisen jälkeen, niin ehtii nähdä maisemia valoisaan aikaan ja saapuu sitten seuraavaan yöpaikkaan hyvissä ajoin. 

Saimme Neelan kanssa seuraa tänne Dubliniin siksi aikaa kun Aimé seikkailee synnyinseuduillaan Kongossa. Isoveljeni Henkka ja hänen tyttöystävänsä Iida saapuivat reilu viikko sitten meille, ja muutaman Dublinissa vietetyn päivän jälkeen suuntasimme nokkamme kohti Irlannin eteläosaa Kerryn kreivikuntaa. Sinne, missä Irlannin upeimmat maisemat ovat. 

Ring of Kerryksi kutsutaan maisemakierrosta, joka tuolla aivan Irlannin lounaisrannikolla sijaitsee. Kaikki kunnia matkan järjestämisestä menee Henkalle ja Iidalle, jotka olivat hoitaneet koko suunnittelun yöpaikoista auton vuokraukseen Suomesta käsin etukäteen. Itsehän kannoin lusikkaani soppaan sen verran, että ehdotin erästä lounaspaikkaa, joka paikalle saapuessamme osoittautui sulkeutuneeksi jo aikapäivää sitten. 

Muutamakin työkaverini oli tämän reitin huristellut menemään ja kehui kovasti, että on ehdottomasti näkemisen arvoinen paikka. Sinnehän me sitten lähdettiin, minä, Henkka, Iida ja pikku-Neela.

Kolme päivää tähän reissuun varattiin. Ajoimme ensimmäisenä päivänä Dublinista Killarneyn kylään, seuraavana Killarneysta Watervilleen, josta viimeisenä Cliffs of Kerryn kautta Dubliniin. Paljon hienoja paikkoja ehdimme nähdä ilman liekkejä persuksissa ja niin, että yhden taaperon ja kolmen aikuisen tarpeet kohtasivat todellisuuden.

Lähdimme matkaan maanantaina, kunhan olimme saaneet vuokra-auton pakattua ja vatsamme täysiksi. Ensimmäiseksi yöksi oli meille varattu yöpaikka Killarneyn kylästä, jonne oli ajomatkaa Dublinista reilut kolme tuntia. Kerran pysähdyimme matkan varrella vessa-asioille huoltsikalle. En ollut aiemmin tiennyt, että huoltoaseman pihoilla on itsepalvelupesula. Siellä niin oli kolme pesukonetta rivissä, pihalla. Vähän kummallista, mutta tarkemmin kun ajattelee, niin onhan pesuloissa aina vähän huono sisäilma. Että sillä tavalla aivan kätevä.

Saavuimme hyvissä ajoin Killarneyn kylään, jotta ehdimme vähän hengähtää hotellihuoneessa ja lähteä sitten sapuskailemaan kylille. Old Weir lodge oli sen yöpaikan nimi ja olipahan vain ihana. Jo aulassa oli sellaista kodikasta takkahuonemeininkiä peuran päineen kaikkineen. En nyt tarkoita, että se peuran pää olisi millään tavalla ihana, kodikas tai muutenkaan hyvä juttu siellä, mutta yleisesti ottaen tunnelma oli saapuessamme lämmin ja mukava. 

Killarneyn kyliltä olisi saanut heppakuljetuksenkin, mutta omatkin jalkamme kantoivat sen verran hyvin, ettei siihen tarvinut turvautua. Old weir lodge on sen verran lähellä keskustaa, että sinne käveli aivan mielellään monen tunnin automatkan päätteeksi. 

Keskustan koko yllätti meidät kaikki, sillä se oli suurempi kuin oletimme. Paljon kahviloita, pieniä putiikkeja ja pubeja oli värikkäänä rivinä siellä tarjolla. 

Saimme vatsamme taas täyteen aika perinteisessä irkkulounaspaikassa, jossa ruoka oli maukasta ja koko aterioinnin ajan super kuumaa. Tuntui olevat koko reissun jatkuva ”ongelma” tämä tulikuuma ruoka tulikuumissa astioissa.

Kaikki me nukuimme yömme oikein mukavasti. Neelakin taisi herätä vain kerran ja sekin tapahtui aika huomaamatta. 

Aamiainen, se kaikkien hotelliöiden kohokohta voitti meidät kaikki puolelleen. Aamiainen oli katettu kauniisti valoisaan tilaan, jossa kaikki oli itse tehtyä skonsseista kroisantteihin. Lämmintä sai tilata listalta ja kylmät keräillä buffet-tyyppisestä pöydästä itse. Vohvelit vaahterasiirapilla oli mitä mainioin aloitus päivään. Reissupäivä numero kaksi, tiistai, alkoi siis aika kivasti. 

Killarneystä lähdimme kiertämää Ring of Kerrya myötäpäivään, sillä luotettavan lähteemme mukaan turistibussit ajavat sitä vastapäivään, eikä niiden perässä ole kiva kenenkään körötellä. Alle viiden minuutin ajomatkan päässä sijaitsi ensimmäinen näköalakohde, Mucross house upeine järvimaisemineen. Sanoisin, että reissun hienoimpia paikkoja oli tämä, katsokaapa näitä kuvia:

Mucross housen luona tsippailimme sen verran, että neiti nukahti kantoreppuun ja saikin nukkua jonkin tovin. Oli kai hotelliaamianen tehnyt tehtävänsä. 

Hän heräsikin sitten seuraavassa kohteessa, jonne ajoimme Mucross houselta alle kymmenen minuuttia. Torc waterfall on tämä upea paikka. Parkkipaikalta kävelimme muutaman sata metriä ja päädyimme tämän upean vesiputeuksen juurelle. Muiden paikallaolleiden tapaan napsimme muutamat kuvat sekä ylätasanteelta, että alatasolta ja jatkoimme matkaamme. 

Olipa aika kätevä muuten, että oli tuo kantoreppu mukana, sillä ei rattaiden kanssa ei olisi päässyt parkkipaikkaa kauemmas, eikä pieni jaksa kävellä vielä kovin pitkää matkaa omin jaloin. Tai siis varmaan jaksaisikin, mutta siinä tapauksessa reissu olisi vaatinut pari lisäpäivää. 

Vesiputouksilta matkasimme hissuksiin upean maiseman äärelle, jota Lady’s view:ksikin kutsutaan. Hieno paikka, jonka äärellä voi myös halutessaan nauttia kahvilassa pientä purtavaa. 

Lady’s view:ltä jatkoimme matkaamme kohti Watervilleä pysähtyen vielä pariin ihanaan paikkaan, mutta niistä lisää sitten seuraavassa osassa.