Heinäkuussa n. 90% minun keskittymiskapasiteetista kului meidän elokuisen Suomiloman miettimiseen. Jännitin sitä, että lentääkö Finski meidän lentoja ensin Helsinkiin ja sitten Rovaniemelle, pysytäänkö koko perhe terveenä ennen lähtöä ja miten se lentäminen pandemia-aikana ja kaiken maailman skenaarioita. En ole mitään reissua jännittänyt etukäteen yhtä paljon kuin tätä kyseistä Suomen reissua ja sen onnistumista.

Niin vain Finnair lensi ja hiljaisten lentokenttien kautta hengityssuojaimilla ja käsidesillä varustettuina taitoimme matkan Dublinista Helsingin kautta Rovaniemelle odottavin tunnelmin. Oltiin suunniteltu päivien kulkua lukuisten videopuheluiden välityksellä etukäteen ja pieni pelko persiissä siitä, että kaikki se suunnittelu menisi hukkaan. Mutta kuinkas ollakaan, reissu oli just niin huippu kun se oltiin kuviteltukin ja vältyttiin kaikilta niiltä pahimmilta skenaarioilta, joita olin etukäteen murehtinut!

Matka oli kunnon aktiiviloma ja alkajaisiksi päädyttiin Rovaniemen läheisyydessä olevalle luontopolulle nimeltä Vaattunkiköngäs. N.25km päähän Rollon keskustasta pohjoiseen pääsee tepastelemaan leveitä puolapuita haluamansa pituisen kierroksen.

Jo traditioksi muodostunut Kauppayhtiön treffi-ilta pidettiin Aimén kanssa taasen burgereiden äärellä. Ravintolan perällä oli pari vuotta sitten design myymälä ja tällä kertaa taidenäyttely.

Innokkaana tavaroiden järjestelijänä ja vähentäjänä pääsin lomalla mielipuuhani pariin, kun kaivettiin äidin varastosta esille laatikoita, joista löytyi muistoja lelujen, kuvien ja muistikirjojen muodossa. Kyllä sydäntä lämmittää se tunne, kun varastossa tila lisääntyy ja tavara lähtee kiertoon. VHS-kasetit pääsivät vihdoin viimeiselle matkalleen ja jäljelle jäi lähinnä barbien (suur)perhe ja valokuvia.

Maaliskuulta siirtyneet 30-vuotisjuhlat pidettiin nyt elokuussa ja juhlittiin samalla myös Aimén synttäreitä, jotka olivat oikeastikin samana päivänä. Aiemmin varatun juhlapaikan varaus oli kadonnut kuin pieru Saharaan ja juhlia edeltävänä päivänä etsimme korvaavaa paikkaa. Meitä todella onnisti Rovakadun café Toivon kohdalla, jonne pääsimme juhlistamaan synttäreitä lauantaina sulkemisajan jälkeen omalla juhlaporukalla.

Noutopöydän suolainen osuus oli katettu salaateilla herkullisine päällisineen ja ripotteineen. Jälkkäriksi meillä oli paria erilaista kakkua sekä vitriinin aarteita.

Juhlat olivat rennot ja niin myös juhlalook. Hiukset leikkasi ja värjäsi ystäväni Marianne Color&Cut living roomissa aiemmin samalla viikolla. Miten kätevää, että voi samalla päivittää sekä kuulumiset että hiukset ajan tasalle. Ei ole sellaista tarjolla tuossa meidän kylän paikallisessa tukkapuodissa, kun tukkaa kampaa parin tunnin aikana viisi eri tekijää.

Kuinka huikeaa, että juhliin pääsi osallistumaan ystäviä ja sukulaisia sekä Rovaniemeltä, että Pohjanmaalta ja jopa Helsingistäkin asti.

Jatkettiin iltaa vielä café 21:n takaterassilla ilman ollessa tuona päivänä aivan super lämmin. Se olikin tämän kesän ensimmäinen ja viimeinen terassi-ilta.

Koko kesän olin ihastellut muiden mökkeilykuvia instagramissa ja kuinka ihanaa, että pääsin itsekin mökille vielä tänä kesänä. Ritva-mummon ja Matin mökille Kuusamoon ajettiin karjalanpiirakkaeväiden kera ja perillä meitä odotti ihanat ruoat, joita seurasi toinen toistaan herkullisempia aterioita.

Neela nautti olla mökillä, aivan kuten viime kerralla kaksi vuotta sitten. Tuulisesta ja sateisesta säästä huolimatta hän halusi jatkuvasti olla rannalla heittelemässä kiviä järveen, aivan kuten silloin viime kerralla. Mustikat ja vadelmatkin maistuivat, kunhan niitä sai suoraan suuhun, jotta neidin omat pikku kätöset pysyivät puhtaina.

Tuolla mökin maisemilla ja tunnelmalla on niin jännä rauhoittava vaikutus, että nukahdin päiväunille kesken Valittujen palojen luvun. Ajoin Rovaniemeltä Kuusamoon jotenkin tosi stressaantuneena ja jännittyneenä, mutta niin vain sieltä lähtiessä oli aivan ihmeellisen rauhallinen olo. Olin joskus miettinyt, että miksi kukaan maksaisi ekstraa jostain asunnon merinäköalasta tai metsämaisemasta, mutta sillä on kyllä hyvinvoinnille niin jäätävän suuri vaikutus, että olisin itsekin valmis antamaan kukkarosta vähän ekstraa sen hyväksi.

Mökillä saadaan aina Ritva-mummon rapeita vohveleita ja tällä kertaa Neelakin ymmärsi jutun juonen ja kävikin napsimassa terassin pöydältä herkkupaloja ja odotti aina hyväksyvää yläpeukkua ikkunan sisäpuolelta, että saako vielä yhden ottaa. Ja totta kai saa, koko vuoden edestä.

Neela pääsi ensimmäistä kertaa rantasaunaan. Järvivedellä lontraus ja pillimehut saunan lauteilla, mikäs sen parempaa lomapuuhaa pikkuiselle.

Kuusamosta Rovaniemelle lähtiessä poikkesimme Rukan kautta. Kävimme laskemassa Henkan ja Aimén kanssa kesäkelkkaradan huikeissa maisemissa, ja samaan aikaan Iida ja Neela ihastelivat niitä kondolihissin lasien takaa.

Siirryttiin toiselle mökille Rovaniemen Norvajärven maisemiin Kuusamon Prisman kautta. Sieltä lähti mukaan vähän snäksiä ja Kuusamon rieskaa. Ylipuhuttiin Aimé hankkimaan itselleen vedenkestävä tuulitakki, jota hän ei kuulemma tarvinnut, mutta on kuitenkin käyttänyt päivittäin siitä lähtien.

Norvajärvellä olin käynyt viimeksi rippileirin merkeissä joku 15 vuotta sitten. Perillä meitä odotti iskän paistamat grillilohet ja perunat. Vähän poimittiin mustikoita aamupuuroon ja illalla saunottiin rantasaunassa, vaan uimaan  en kerta kaikkiaan uskaltanut koko reissulla, vaikka itsevarmasti olin uikkarit pakannutkin matkaan.

fbt

Palattuamme kaupunkiin, vuokrattiin pari sähköpyörää vuorokaudeksi. Pyöräily on parasta, mutta sähköpyöräily on maailman huikeinta ikinä. Pyöräiltiin Aimén kanssa Ounasvaaran huipulle ja lasketeltiin sieltä pururataa pitkin alas ja kierrettiin vielä Cittarin kautta keskustaan. Kuinka pitkän matkan tuolla taittaa niinkin lyhyessä ajassa. Aivan huikeaa!  Joulupukille tiedoksi, että minun toivelistalla ei lue mitään muuta, kuin tuollainen sähköpyörä.

Viimeinen ateria  yhdessä veljien kanssa ennen lentoja etelään nautiskeltiin Yukassa. Aimé oli useaan kertaan maininnut inhoavansa meksikolaista ruokaa, mutta eipä ollut syönyt Yukan tacoja koskaan aiemmin ja kylläpä ne olikin maukkaita. Parhaat pisteet koko porukalta taisi saada sienitacot, mutta vegetaco oli myös tosi herkullista.

Keskuskentän yhteydessä on ulkosali, mutta myös tosi makeet kiipelytelineet ja trampoliinikin. En tiedä edes missä välissä me sinnekin ehdittiin, mutta kiva että ehdittiin.

Tällaisia super cooleja autoja näkee jenkkileffoissa ja sitten ystäväni lapsella. Harmikseni itse en mahtunut kyydille istumaan, mutta onneksi lapsuuden unelmia voi elää oman lapsen kautta ja hän näytti nauttivan kyydistä minunkin puolesta.

Loman päättäjäisiksi sain vielä laatuaikaa ystävieni Nooran ja Even kanssa heidän saapuessa junalla Kannuksen huudeilta Rolloon. Niin sanotut Kannuksen Uran virkistyspäivät alkoivat kolmen ruokalajin lounaalla äidin luona siirtyen siitä illalliselle Pure pizzan take away pizzojen kera neitien hotellihuoneeseen päivittämään kuulumiset. Suurena hotelliaamiaisen ystävänä liityin seuraan vielä seuraavana aamuna. Siis Sokos hotelli Vaakunan aamiaisella oli leipäjuustoa lakkahillolla, vispipuuroa ja rieskaakin! Ai että!

Meillä oli aivan ihanat pari viikkoa ystävien ja perheen kanssa. Ollaan tosi kiitollisia kaikesta siitä vaivannäöstä mitä meidän eteen tehtiin.

Olihan se tosi intensiivistä menoa ja meininkiä yhtäkkiä viiden kotona vietetyn kuukauden jälkeen ja koko viimeisen lomapäivän päivän Neelakin oli valmis lentämään kotiin Irlantiin. Minä:”Neela tuu tänne parvekkeelle” Neela: ”NO! I’m going HOME!”

Arkeen paluu onkin ollut tällä kertaa jotenkin nihkeänlaista ja tuntuu, että untakin riittäisi loputtomiin. Alkukankeus johtunee siitä, ettei oikein tiedä mitä syksyltä uskaltaa odottaa. Kaiken sen ihanan kesähömpsötyksen jälkeen paluu takaisin poikkeusaika-arkeen meinaa kyllästyttää jo valmiiksi. Vaan nyt vaikuttaa vahvasti siltä, että Neela todella tulee aloittamaan ensi viikolla koulun ja kävinkin hankkimassa pari eväsrasiaa sitä varten. Olin konsultoinut lounasrasioiden ominaisuuksista yhtä opettaja-äitiä, johon törmäsimme puistossa pari päivää aiemmin ja päädyinkin hänen suosittelemaan Sistema-merkkiseen ratkaisuun.

Neela on nyt saanut oman huoneen. Siirrettiin meidän vierashuoneeseen Neelan sänky, vaatteet, lelut, kirjat ja pikku pöytä tuolineen. Nyt aivan kaikki Neelan tavarat ja vaatteet löytyvät hänen omasta huoneestaan. Hän oli itsenäistymisestään innoissaan ja on nukkunut yönsä vallan mainiosti.

Eilen oli ensimmäinen päivä, kun päiväkoti on avoinna sitten maaliskuun puolivälin. Neiti oli tietysti super innoissaan kävellessään päiväkotiin ja odotti näkevänsä ystäviään siellä. Toki kaikki lapset eivät palanneet sinne vielä, mutta ainaki bestis, Vanessa, jonka läsnäolo uskon olevan hänelle riittävä. He olivatkin olleet ainoat palaajat heidän ryhmässään ja heillä oli ollut ratkiriemukas päivä saadessaan kaiken huomion. Ajateltiin, että vain osa-aikainen riittää, sillä tehdään vielä töitä kotoa, mutta hän pääsee nyt muutamana päivänä viikossa leikkimään kamujen kanssa.

Hän ehtii toki olla päikyssä vain kuukauden ajan ennen meidän kesälomaa ja sitten koulun alkua. Hän siirtyy päiväkodista kouluun Junior infant -luokalle (isoon kouluun), mikä totta kai on aiheuttanut pientä panikointia sisälläni, mutta koulun järjestämä webinaari-tiedotustilaisuus jo hieman rauhotti mieltä. Tilaisuudessa mainittiin sanat mindfullness ja manifestointi, mikä jo teki minuun suuren vaikutuksen. Minun lapsuudessa koulun alkuun valmistauduttiin perunoiden kuorimisella ja kengännauhojen sitomisella, kun taas kyseisessä tilaisuudessa kerrottin, kuinka tärkeää vanhempien on hyvä manifestoida itselleen lauseita ”She is safe in school”, ”I trust the teacher” ja ”she will make friends”, sillä vanhempien ollessa rauhallisin mielin, rauha siirtyy myös lapseen.

Ainoat jutut, mitä kesän aikana on hyvä harjoitella kotona ovat eväsrasian avaaminen ja sulkeminen, itsenäinen vessa-asiointi sekä vaatteiden riisuminen ja pukeminen.

Parisen viikkoa sitten täällä vietettiin isänpäivää, jolloin Aimé sai aamiaisen sänkyyn sekä vegaanista sacherkakkua. Olimme kutsuneet myös meidän kahdet seinänaapurit kakkukahveille jakamaan tuota herkkua. Myös naapurit olivat innostuneet leipomaan ja toivat tullessaan tiramisua sekä ”bakewell tart”, joka muuten kaikessa yksinkertaisuudessaan oli aivan super herkullinen leivos. Naapurin tädin mukaan sitä oli hänen lapsuuden kodissaan melkein aina sellaisesta peltirasiassa, josta sitten napsittiin parempiin suihin teehetkien yhteydessä.

Reilu viikko sitten nähtiin tyttöjen kanssa kasvotusten piknikin merkeissä, ensimmäistä kertaa sitten helmikuun. Oli ihanaa pyöräillä pitkästä aikaa pidemmälle kuin Lidliin ja vielä ihanampaa oli viettää ystävien kanssa aikaa livenä videopuhelun sijaan. Eväät oli toki huolehdittu matkaan, mutta kylmään en ollut ymmärtänyt varautua toppatakilla ja villasukilla. Oli juhannusviikonloppu ja koko edellisen illan olin ollut kamalan FOMOn vallassa selaillessani instagramissa videopätkiä ja kuvia mökkijuhannuksen vietoista.

Erään työpäivän päätteeksi otin isot kassit kierrätykseen meneviä, kuukausia varastoituja, vaatteita mukaan ja pyöräilin ostarin TKMaxxiin tiputtaakseni vaatteet kierrätyslaariin. Kävelin oven suulle jättääkseni kamat ja lähteäkseni kotiin, mutta se suuri laatikko ei ollutkaan enää siellä, eikä he ottaneetkaan mitään vastaan vielä, koska ajat ovat tällaiset. Saateri sentään, jouduin raahaamaan kassit takaisin kotiin.

Huomenna on taas Neelan päiväkotipäivä, mikä tuntuu tosi hyvältä. Tänään oli se päivä, kun neiti halusi katsoa juuri sitä toista Madagascar-elokuvaa samaan aikaan kun keskustelen työkaverin kanssa Teams-puhelussa, istua sylissä ja kirjoittaa excel-taulukkoon puolestani eikä tykännyt taaskaan lounaastaan. Tänään oli myös se päivä, kun lapseni piirsi tussilla seinään ensimmäistä kertaa. Emmä kestä. Se on kuulemma lintu. Mutta kun tämän vuokra-asunnon seinämaali on sellaista ihmeellistä kalkkimaalia, joka pyyhkiessään irrottaa maalin ja jättää vielä sen pyyhkimisjäljenkin siihen. Kerroin topakkaan sävyyn, ettei seinään saa piirtää, vaan kaikki piirrokset täytyy osua paperille, toistin sen muutaman kerran ja kysyin, että ”ymmärrätkö”. Toinen pudistaa päätään, enkä edes tiedä tarkoittiko se sitä, ettei ymmärrä suomea, että pitääkö sama toistaa englanniksi, vai ettei ymmärrä miksei nyt ankeisiin seiniin voisi vähän piirrellä lintuja, kun on sellaisen vihdoin oppinut piirtämään.

Välillä tuntuu, että tässähän nämä etätyöt, lapsen viihdytys ja taloudenhoitohommat sujuu aivan mallikkaasti, että ihanaa tällaista ainutlaatuista perheen yhteistä aikaa, kun taas tällaiset kaoottiset hetket toistensa jälkeen pitkin päivää saa oman olon kaoottiseksi, riittämättömäksi ja uupuneeksi ja tuntuu ettei saa kunnolla hengitettyä syvään. Tänään, kuten myös eilen, nukuin lähes kolme tuntia päiväunia työpäivän päätteeksi ja herätessäni Aimé on hoitanut sekä Neelan yöunille laitoin, että tiskit puhtaiksi. Siinä heräillessäni horroksesta kokkasin kaikessa rauhassa huomisen ruoan, pilkoin smoothie-aineksia pakkaseen valmiiksi ja kuuntelin Antti Holman oopperajuhlia Yle Areenasta. Sellainen yksin kaikessa rauhassa yhden asian alusta loppuun asti tekeminen toi hetkeksi sellaisen olon, että kyllä tämä taas tästä. Heinäkuu ei ole vielä alkanut ja sillä on kaikki potentiaali tulla olemaan vallan fantastinen kesäinen kuukausi tänä ihmeellisenä vuonna 2020.