Loma lusittu, ja arki odottaa!

Niin se miniloma meni, että hurahti. Oikeuttahan minulla olisi ollut koko viikolle, mutta kaikesta pihinä päätin puolittaa lomani ja viettää puolikkaan siitä nyt ja toisen puolikkaan myöhemmin, tai ripotellen sinne tänne kevään mittaan. Rentouttavaa sitten ennen kesälomiakin päästä silloin tällöin pienille huililomille perheen kanssa 🙂 

Tällä hiihtolomalla emme hiihtäneet, emmekä luistelleet. Saatikka muutenkaan oikein ulkoilleet kunnolla. Varsinainen hiihtoloma siis, vailla sen omaista tarkoitusta.Tarkoituksena oli ennen lomaa varata mökki jostain keskeltä ei mitään, ja rahatkin oli siihen jo valmiiksi säästettynä, mutta sitten meille tulikin yhtäkkinen ”treffi-ilta” mahdollisuus miehen kanssa lauantaille, joten mökkireissut kariintuivat. Kyllähän sitä joskus myöhemminkin ehtii. 
Mutta tämä loma nautittiin vain meistä toisistamme. Meistä neljästä. Käytiin syömässä, kaupoilla ja pidettiin vain hauskaa yhdessä ja saunottiin perjantai- iltana esikoisen kanssa oikein pitkän kaavan mukaan. Voi kuinka hän nauttiikaan niistä hetkistä, kun saa viettää aikaa vain meidän kanssa. Pikkuveljensä simmahti tosin normaaliin tapaan jo ilta seiskan aikaan. 
Suunnitelmat tuolle minilomalle olivat suuret, eritoten perjantaille, mutta eihän päivän kulku mennyt sitten laisinkaan niinkuin olimme sen aiemmin suunnitelleet. (Siitä kirjoitinkin tänne) Aina ei voi mennä kaikki nappiin. 

Torstain starttasimme varsin rauhallisella aamulla. Unta nukuttiin niin pitkään kuin riitti. Itse tosin heräsin jo ennen seitsemää, vaikka olisikin saanut nukkua, mutta niinhän sinä aina käy, eikö? Kuopus heräili aika lailla samoihin aikoihin ja ajattelinkin varastaa tuon parituntisen ja viettää sen vain hänen kanssaan, jättäen talon muut herrat vielä jatkamaan uniaan. Teimme oikein ihanan aamiaisen, jostan nautimme pitkän kaavan mukaan. Pojalta jäi aamupuuro välistä, kun mamman tekemät eväät olivatkin houkuttelevampia. Oli avokadoa, appelsiinia, leipää, munakasta ja paljon muuta. Kyllähän noista jo pienen massu täyttyykin. Itselleni haudutin lisäksi pikkupannullisen teetä mummultani perityssä Arabian keraamisessa teepannussa. Rakastan tuota kuvassa näkyvää mustaa kannua! 

Kuva.png

Kunhan pojat heräsivät kymmenen tienoilla ja kömpivät aamiaiselle, olin minä jo ihan intoa piukassa lähdössä Ikeaan. Pitkästä aikaa sinne katselemaan ja haaveilemaan, ja siinä sivussa ehkä syömään sen perinteisen lihapulla annoksen. Nams, kun olikin hyvää! Lisäksi kiitin kyllä aivan täpöillä Jokeri Pokeri Poks:ia, koska Ikea oli juuri sopivasti lounasaikaan ottanut hänet esiintymään lapsille. Esitys kesti n. 30 minuuttia, joten siinä ajassa me vanhemmat saimme syödä ruokamme rauhassa, sillä aikaa kun poika naureskeli hassuille tempuille aivan näköetäisyydessämme. 
Syömisen jälkeen perinteiselle hipelöintikierrokselle ja alakertaan, josta toki tälläkin kertaa tarttui mukaan kaikkea ”hei, tää me tarvitaan”– juttuja! 

Kotimatkalla poikkesimme mummulaan ja kotiin syömään. Ihana rentouttava päivä 🙂 

Lauantaina tosiaan veimme lapset yökylään tuttavaperheellemme, ja itse painuimme kohti yhteistä aikaamme. Teki kyllä hyvää! 

Mutta. Huomenna se taas alkaa. Arki. Aikainen herätys ja kahden unisen lapsen toimitus hoitoihin ja itse tietokoneen ääreen hoitamaan töitä eteenpäin. Ihan mukavaa, nytkun jaksaakin kun akut saatiin ladattua täyteen 🙂

Mukavaa viikkoa! 

Hyvinvointi Sisustus Mieli Vanhemmuus

Päivä, joka ei mennyt niinkuin piti

Toisinaan sovitut ajankohdat pienten lasten kanssa onnistuu. Enimmäkseen näin, ainakin meillä. Harvemmin sitä myöhästytään. Useimmiten myöhästymiset tapahtuvat, jos on jokin minkä aikataulut eivät jousta minuuttiakaan. Mutta tänään olen kyllä suoraan sanottuna ollut valmis repimään peliverkkarini useampaankin otteeseen. Koko päivä on ollut senmoista sählinkiä, että oksat pois. Mutta toisinaan sallittakoon tällainenkin säätö ja sählääminen! 😀 

Aamu: Ihana herätä ensimmäisenä tuolla hieman ennen ysiä. Hetki aikaa vielä makoilla ihan kaikessa rauhassa, ja lukea aamun uutiset puhelimesta. Mutta siihen se sitten jäikin.. Pienokainen heräsi pinniksestää, yltä päältä kakasta! Selkä, maha, jalat.. Kaikki.. Pesulle mars koko poika, ja petivaatteet pesuun. Aamupalan teko oli kaukana sellaisesta rauhallisesta koko skaalan kattavasta aamiaisesta. Tänään tarjolla oli pohjaan palanutta munakokkelia ja hieman koviksi kovettuneita leipiä, kun joku oli jättänyt illalla leipäpussin auki.. Tiiä miten mä onnistuinkin polttamaan yhden maailman helpoimmista aamupaloista pohjaan! 

Eilen illalla katsoimme junan aikataulut Tampereelle, jotta tuo junalla kulkeminen tulisi tutuksi lapsille jo näin pienestä alkaen. Ja osaksi myös, koska esikoinen on pyytänyt jo pitkään koska mentäisiin junalla. Kauhealla kiireellä puimme lapset, käytimme koiran ja siivosimme aamiaisen pois. Aamulla kellon katsominen ei käynyt mielessä, ja tuloksena olikin kiire ja kaaos, täydellisine katastrofin aineksin. Pakkasimme rattaat ja lapset autoon ja lähdimme ajamaan kohti asemaa, jossa tuo tavoiteltu juna tulikin vastaan! Olin muistanut sen lähtevän hieman myöhemmin. Ai että kun ärsytti. Aikataulut petti ja poika itki takapenkillä pettymystään. No onneksi oli auto alla ja nopeastihan sillä hirautti keskustaan puistoilemaan ja syömään. 

Matkalla kohti keskustaa, päätimme, että menemme Napoliin syömään. Edullista, hyvää ja lasten listakin löytyy. Mutta ne jonot. Ylläri pylläri. Noin 20 minuuttia jonotettiin ulkona, kylmässä. Josta pääsimmekin nauttimaan todella hyvästä pizzasta! Ja eihän ruokailu ilman katastrofeja tule kuuloonkaan, eihän? Tästä huolen piti nelivuotiaamme, joka kaatoi täyden maitomukillisensa pöydälle. Tuloksena oli äitin märäksi vettynyt maitoisa huivi ja laukku. Juuri näin!! Perus sählinkisyömistä. Tuolla hetkellä olin jo valmis luovuttamaan. Ihan yber noloa… 

Pikkukakkosen puistosta selvittiin ilman suurempia kolhuja Fazerin kahvilaan kahville. Ja sieltähän löytyikin vessoille johtavat rappuset. Ja vitsit kuinka ne olivatkaan hauskat ja esikoisella oli mukamas kokoajan vessahätä. Mutta jos etsitään tästä jotain positiivista niin, tulipahan laskettua muutamaankin otteseen kuinka monta rappusta johtaa alas/ylös. Lämmin juotava muuttuikin aika nopeasti hailuksi. Perus meininkiä. Lisäksi eihän kahvilassa käynti olisi mitään ilman neliraaja heittäytymistä ja karkailuja, eihän? 

image.jpeg

Kotiin tullessamme oletin jo, että koira on vähintään kakannut tai pissanut lattiallemme, joka on siellä nyt karrellaan. Mutta tässä olin väärässä! Hänhän oli käyttäytynyt kuin mallineiti konsanaan. Ei pahan tekosia missään. Kunnes hän päättikin sitten oksentaan pojan haalarille. Juuh.. Saanko jo luovuttaa? Tälle koko loppupäivälle annan täysin vapaat kädet ja otan avosylin vastaan kaiken mitä eteen tulee. En vain keksi mitä vielä voisi sattua. 

Puheenaiheet Lapset Vanhemmuus Ajattelin tänään