Ruutinit ja aikataulut. Ne ovat ne mitkä pyörivät meidän arjessa mukana aina ja kokoajan. Oltiin me sitten lomalla tai pyörittämässä sitä jokapäiväistä arkea. Eritoten pienten lasten kanssa sellainen selkeä rytmikkyys ja tietää mitä seuraavaksi tehdään- tyyli, helpottaa ihan sairaasti arjen kontrollointia. Ja tuohan se lapsellekin turvaa, kun lähes paikasta riippumatta rytmit ja aikataulut ovat samat ja muuttumattomat. 

Esikoisen pikkuvauva aikana ei meillä oikein ollut mitään selkeätä rytmiä. Syötiin kun oli nälkä ja nukuttiin, kun väsytti. Se oli sellaista helppoa ja huoletonta elämää. Mutta oikeastaan ihan siitä päivästä alkaen, kun aloitin työelämässä, reilut kolme vuotta sitten, ovat rytmit ja rutiinit olleet tiukasti kiinni elämässämme. Mutta ei se ollutkaan niin selvä juttu, saada siis tuo selkeä lapselle sopiva rytmi mukaan elämän kiemuroihin. Vaan sitä oikeata rytmiä haettiin ja metsästettiin pitkään kunnes se sitten löytyikin. Nyt kun ajattelee sitä ensimmäistä äitinä olo vuottani, mietin useasti kuinka olemme voineet elää vailla selkeitä aikatauluja. Mutta no, se oli silloin se 🙂 

Aamumme ovat arkena muuttumattomia. Kiireisiä sellaisia. Oma herätyskelloni herättää yleensä siellä 6.15, jota tosin syyllistyn torkuttamaan mahdottoman monta kertaa… 😉 Kunhan saan luuni kerättyä syvältä sieltä pehmeän patjan uumenista, niin hoidan itseni töihin lähtökuntoon, syön pika aamupalan, joka on yleensä keitetty kananmuna tai proteiinipirtelö. Töissä kuitenkin syön lisäksi vielä hedelmiä, joten ilman pientä purtavaa ei aamuni lähde käyntiin. Koskaan. Kunhan kaikki on kunnossa, laukut ja reput pakattuina, alan houkuttelemaan pienokaisia ylös pedeistään. Hissuksiin pukeudutaan samalla löpisten mitä päivä voisikaan tuoda tullessaan ja suukotellaan. Sitä perus aamutunnelmaa, kun kaikki ovat vielä täysin unen pyörryttämiä 🙂 Tarhavaattet puettuamme, painumme yläkertaan ja puemme ulkoiluvaatteet, käppäilemme autotallille ja lähdemme kohti poikien hoitopaikkoja. Päivä meneekin sitten kullakin omien juttujensa kimpussa, ja iltapäivän koittaessa alkaa se todellinen aikataulutus…

Kuopuksemme on niiiiin tarkka ruoka- ajoistansa, että jos ruoka ei ole valmiina viimeistään hieman yli kello viiden, niin hermothan siinä palavat ellei sitten jompikumpi meistä tajua antaa hänelle leivän kannikkaa jyrsittäväksi. Siksi turvaudunkin arkena hyvin paljon pasta ruokiin ja pakastevihanniksiin. Sellaiseen nopeasti valmistuvaan, mutta hyvään ja ravitsevaan. Ruoan jälkeen on hetki aikaa leikkiä ja käydä ulkona kävelyllä, kunnes koittaa iltapala, joka on viimeistään klo 19. Tässäkin asiassa kuopus on hyvin tarkka! En oikeasti ymmärrä mistä hän on tuon järjettömän temperamenttinsa perinyt, jos jokin ei mene niin kuinka hän haluaisi 😉 Iltapalan jälkeen siivoamme lelut omiin koreihinsa, siivoamme tiskit koneeseen ja muutenkin yläkerran siistiksi. Mutta siellä alhaalla, lastenhuoneessa eritoten, nämä rutiinit astuvat mun mielestä suurimpaan rooliin, jos ajatellaan onnistunutta hyvin nukuttua yötä! 

Aivan ensimmäisenä vaihdan pojille yövaatteet päälle, tosin esikoinen hoitaa reippaasti tämän pestin jo täysin omatoimisesti. Tätä vaihetta seuraa hampupesut ja vessassa käynnit. Josta päästäänkin sitten lukemaan kirjaa. Tuo kirjan lukeminen tuollaisen pienen vilkas kätisen pikkuherran kanssa on toisinaan erittäin mielenkiintoista, mutta no, mitäpä siitä 🙂 Tästä omiin sänkyihin, iltalauleskelut (muura-muurahainen, hämä-hämähäkki ja tuiki-tuiki tähtönen). Nuo mainitsemani laulut ovat olleet samat illasta toiseen jo, ööm, kolme vuotta? No jotakuinkin. Ehkä voisi toisinaan vaihtaa, mutta kun sitä vain helposti jämähtää samoihin vanhoihin lauluihin. Ja sitten OMAA AIKAA. Kello on 20.00 ja taloudessamme on hiiren hiljaista. Ei leluja lattioilla, ei mitään. Vain minä, koira ja mies. 

Tosin myönnän, että eritoten viikonloppuisin lipsumme aikatauluista. Etenkin aamuisin. Rakastan niitä kiireettömiä aamuja, kun pitkän työviikon jälkeen heräämme, kun siltä tuntuu, yleensä tuolla ysin kieppeillä, hipsimme yöpukuisillamme ylös valmistamaan aamupalaa ja katsomaan lasten ohjelmia. Viikonlopun ja lomapäivien aamupalat pyritään yleensä tarjoamaan pitkän kaavan mukaan. Munia ja pekonia, croisantteja, hedelmiä, teetä, kahvia, ehkä lettuja ja muuta maistuvaa. Eikä kenelläkään saa olla kiire mihinkään. Se on vain niin yltiö rentouttavaa juoda rauhassa teensä ja syödä runsas aamiainen aivan kaikessa rauhassa. Vailla mitään aikataulua. Mutta iltaa kohden kellon ajat ja sen kuikuilu astuvat mukaan kuvioihin. Mutta se on tätä, lapsiperheen elämää. Ja uskon ettemme ole ainoita ketkä turvautuvat aika paljon tuohon kelloon… 🙂 

Mun ekan lomapäivän ihana hymyileväinen aamupalaseuralainen <3 Aina hymyssä suin.