Joulu kiireineen, paras joulu ikinä!

Kuten perinteisesti, joulumme on aina ollut varsin kiireellistä. Mutta en valita. En halua, että kukaan lähimmäisistämme joutuisi luopumaan yhteisistä perinteistä vain sen takia ettemme jaksaisi lähteä heille syömään jouluruokaa, avaamaan paketteja ja nauramaan vatsalihaksemme kipeiksi. Kaikki nuo autossa istutut tunnit ovat tänäkin jouluna tulleet todetuiksi, että hetkeäkään en muuttaisi menneestä joulun ajasta. 

Viime jouluna esikoisemme ollessa vielä 3 vuotias, ei hän oikein vielä ymmärtänyt täysin joulupukin päälle, saatikka osannut odottaa ja jännittää mitään. Mutta tänä jouluna asia oli täysin erilainen. Aatonaattoilta meni pähkäillessä tuleekohan se pukki käymään, ja onkohan hän ollut niin kiltisti, että saisi edes muutaman paketin. Unikin hänelle saapui vasta lähempänä puoltayötä. Reppana vain ei malttanut, olihan tiedossa jotain todella jännittävää. Aamulla herätessämme, hän säntäsi portaita ylös samalla kirkuen jännityksestä, pääsi ylös ja totesi joulupukin käyneen, että täällä on tooosi paljon lahjoja! Sitten tulikin meille kiire, koska maltti pakettien avaamiseen ei riittänyt, joten ennen aamiaista oli avattava paketit Joulupukin kuuman linjan pauhatessa taustalla. Ja ne ilmeet, kun lahjapapereiden uumenista paljastui toinen toistaan toivotuista lahjoista. Silmät loistaen uusien lelujen kimppuun! 

20151223_153812.jpg

Perheen keskeinen joulu jäi siihen. Suuntasimme ystävillemme joulupuurolle, josta suuntasimme omalle mummolleni ensimmäisen joulukattauksen ja pukki käynnin merkkeihin. Ruoka oli hyvää, sitä oli riittävästi ja pukkia odotettiin kuin kuuta nousevaa. Ja kun hän sieltä saapui, ei muiden syli sitten enää kelvannutkaan. Pukki sitä, pukki tätä. Ihana ♥

20151224_121959.jpg

Parasta glögiskumppaa, jota olen koskaan maistanut! 

20151224_142935.jpg

IMG_20151224_152233.jpg

Taustalla oleva Star Wars taistelija oman uuden valomiekkansa kanssa 😀

Matka mummoltani jatkui kohti anoppilaa. Siellä koitti jouluruoan kattaus nro 2. (tässä vaiheessa tosin vatsat olivat jo ihan täynnä!!) Ja joulupukin vierailu nro 2. Oli hieman haastavaa saada selitettyä pojalle, miksi tuo pukki tuli taas, koska sehän vasta kävi, mutta sepustuksemme meni täydestä ja suuri salaisuus säilyi edelleen salaisuutena. 

Iltaa kohden lähdimme vielä ajamaan kohti isäni kotia Kirkkonummelle, jossa saimme viettää kaksi ihanaa päivää ilman mitään aikatauluja. Pitkiä saunomisia pihasaunan lempeissä löylyissä, Raskasta Joulu Specialin katsomista neloselta, biljardipelejä, syömisiä, juoruamisia, joulupakettien avaamisia, isä-tytär laatuaikaa Titanicin, juustolautasen sekä valkkarin merkeissä. Parhautta! 

20151224_222142.jpg

20151225_122748.jpg

20151225_154028.jpg

Enempää tältä joululta en tohtinut pyytää, koska kaiken kruunasi vielä Tapaninpäivänä enoni 50- vuotis syntymäpäivät, jotka osoittautuivatkin 10-15 vuoden hukkuneen ajan kiinniottamiseksi vanhojen lapsuudenajan ystävien kanssa sekä vanhojen naapureiden kanssa. Suurin iloni koko illan aikana oli vain saada olla tuolla enoni talossa monien vuosien tauon jälkeen ilman mitään aikataulua. Ja parasta näiden kiinniotettujen aikojen lisäksi oli serkkuni valmistamat herkut marinoiduista herkkusienistä maittaviin pihveihin, salaatteihin ja muihin lisäkkeisiin. 

20151226_151804.jpg

20151226_153818.jpg

Toisin sanoen, nautinnollinen joulu takana! Toivottavasti myös te vietitte aivan ikimuistoisen joulun rakkaidenne ja lähimmäistenne seurassa <3

Suhteet Oma elämä Ystävät ja perhe Lapset

Oi kuusipuu, Oi kuusipuu…!

Joulukuusi. Tuo joulun alun varsinainen julistaja, ainakin meillä. Kotonani on iät ja ajat ollut joulukuusi, ja tietenkin aito. Kuten varmasti suurimmalla osalla suomalaisista onkin. Perheessäni oli perinne, että kuusi tuotiin muutama päivä ennen aattoa sisälle, mutta sen koristeltiin suureen loistoonsa vasta aatonaattoiltana juuri ennen nukkumaan menoa. Kuusen heiveröisille oksille asetettiin toinen toistaan kimaltelevia palloja, isoja ja pieniä, sekä erilaisia nauhoja ja karamellikoristeita. Tietenkään unohtamatta kuusenkynttilöitä ja joulutähteä. Se oli hieno, todella hieno ja kuusta olisi voinut tuijottaa vaikka kuinka pitkään. Puhumattakaan siitä aattoaamusta, kun se pukki oli yöllä piipahtanut tuomaan isoja, pieniä, kovia ja pehmeitä paketteja mielin määrin. Lapsen unelmania. 

Kuten jo aiemmin totesinkin, kuusi oli lapsuusaikanai aina aito. Kuusesta tuleva tuoksu on kuitenkin niin mahtava, että muovikuusi ei ole koskaan tullut kyseeseen. Meidän sisarusten kasvaessa kuusi hieman menetti merkitystään ja lahjojen määrä ja mitä sieltä tuli, oli se kaikkein tärkein. Sittemmin muovikuusikin tuli kuvioihin. Eikä se nyt niin paha ollut. Eipähän tullut neulasia eikä tarvinnut huolehtia kuusen riittävästä vedensaannista. Muovikuusi oli ihan fine ja ajoi asiansa. 

Muuttaessani pois äitini helmoista omaan asuntoon silloisen poikaystäväni, nykyisen mieheni, kanssa, ei meillä ollut kuusta muutamaan vuoteen. Asuimme kuitenkin keskenämme eikä kumpikaan sitten jotenkin ollut enää niin kiinnostunut joulukuusesta. Luonnollista sinänsä, koska joulut vietettiin aina vanhemmillamme. Nyt kuitenkin, kun meille on siunaantunut noita lapsia iloksemme, on myös kuusen rooli tullut suureksi osaksi joulun aikaamme vaikkakaan vieläkään emme vietä koko aattoa kotona, vaan suuntaamme vanhemmillemme. Tänä jouluna poika tiedusteli monta kertaa, että koska se kuusi tulee, koska se kuusi tulee, joten pakkohan se oli hankkia!

Kuusen rooli tänä jouluna oli pitkään suuri kysymysmerkki, koska nuo pienimmän pienet sormet syyhyäisivät varmasti kuusta kohtaan jatkuvalla syötöllä ja pahimmassa tapauksessa kuusi voisi jopa kaatua. Yhdessä vaiheessa olimme jo varmoja, että tänä jouluna kuusen roolia saa toimittaa joku pieni kuusi ruokapöydällä, jottei vauva pääsisi pahoinpitelemään sitä. ”Ei, ei, ei, ei se näin voi mennä, pakko meille on tulla kuusi, mutta mitä jos se olisikin muovinen? Eipä ainakaan olisi neulasia pitkin lattioita.”  sanoin miehelleni eräänä iltana. Pian löysimmekin itsemme selailemasta mainoslehtisistä muovikuusia. Kriteereinä toimi tuuheus, aidonoloisuus ja suurinta roolia esitti hinta. Miellyttävä muovikuusi valikoitui. Enää piti vain hakea se kaupasta. Lähes jo perinteeksi muodostuneen sunnuntaisen kaupunkikierroksen päätteeksi poikkesimme kotiosoitteemme sijasta Bauhausiin tarkoituksena hakea nyt se muovikuusi matkaan. Parkkeerasimme automme ja otimme suunnaksi puutarhaosaston. Liukuovien suulle oli asetettu erimoisia aitoja kuusia näytille. Ne olivat upeita, mutta ne olivat perinteisiä kuusia, jotka tiputtavat aivan järkyttävästi neulasia. Hieman sivummalta bongasinkin sitten hieman erilaisen kuusen, Kaukasian Pihtan. Isona plussana tuossa pihtassa oli sen neulasten suurikokoisuus ja se vaikutti pitävän neulasensa varsin mainiosti oksissaan vaikka nelivuotiaamme hieman sitä ehtikin jo käsittelemään. ”Hyvä vaihtoehto ja edullinen, mutta käydään nyt kurkkaamassa kuitenkin vielä se muovikuusi” Muovikuusi oli suoraan sanottuna aivan karsea, jolla oli runko ja muutama harvassa oleva rivi ”oksia”. Emme ottaneet sitä, vaan päättäväisesti tilasimme kuusipojalta ohut vartisen Kaukasian Pihtan. Hinta ei ollut huima, ja kuusipojan antamat kehut olivat myyviä, joten kassan kautta autolle ja kotiin. 

kamera 21.12.2015 009.JPG

Olen niin tyytyväinen tuohon pihtaan. Se ei ole tiputtanut neulastakaan lattialle ja se näyttää aivan mahtavalta. Se on tuuhea ja tuoksuu aivan älyttömän ihanalta. Ja kirsikkana kakun päälle, vauva ei ole ollut kovin kiinnostunut siitä ja kuusi on saanut loistaa kaikeassa rauhassa. Tiedämmepähän jatkossa, että emme osta kuusipuuta, vaan Kaukasian Pihtan. Arvosanaksi asteikolla 4-10, tämä joulukuusi saa 9½. Tykkään! 

Näistä merkeistä saanen ilmoittaa teille rakkaat lukijat oikein mainiota ja rauhallista joulua! Nauttikaa ♥♥

20151220_202310.jpg

20151222_103437.jpg

20151222_103457.jpg

20151222_103502.jpg

kamera 21.12.2015 010.JPG

kamera 21.12.2015 012.JPG

kamera 21.12.2015 015.JPG

 

Koti Sisustus Vanhemmuus