Asiat kyllä järjestyy

Tämä viikko sai uskomattoman päätöksen, kun löysin itselleni asunnon! Olen kirjoittanut vuokrasopimuksen ja saanut jo avaimetkin. Ihan uskomatonta! Niin kuin kirjoitin jo täällä ajattelin, että tässä asunnonhaussa ei voi käydä yhtä hyvä tuuri ja en vain uskonut, että voin vaivattomasti löytää jonkun hyvän vaihtoehdon. Tyypilliseen tapaani ajattelen ensin pahinta vaihtoehtoa.

Kävin tiistaina katsomassa yhtä omakotitalon alakerrassa olevaa kotia. Se olisi ollut halpa, mutta huone ei vain miellyttänyt ja olisihan siinä pitänyt jakaa muut tilat toisen vuokralaisen kanssa. Olen niin tottunut asumaan yksin ja kulkemaan alasti tai alusvaatteissa, joten totesin tämän asunnon jälkeen, että maksan mielummin vähän enemmän, että saan asua yksin.

Keskiviikko-iltana ajattelin, että kurkkaampa pitkästä aikaa Blocket-sivustoa, jota monet kehuu hyväksi ja on sieltä myös asunnon löytäneet. Näin siellä ilmoituksen yksiöstä kohtalaiseen hintaan. Kuvia ei ollut, mutta päätin silti lähettää ilmoittajalle viestin. Ajattelin hänen varmasti saavan monia kyselyitä, joten yritin kirjoittaa itsestäni pienen esittelyn ja tuoda esiin asioita, joita uskon vuokranantajan hakevan. Kerroin muun muassa olevani 33-vuotias, suomalainen, en tupakoi, minulla ei ole lemmikkejä (sori Lumo), pidän ruuanlaitosta, urheilusta ja neulomisesta. Sen lisäksi kerroin pitäväni hyvää huolta kodistani. Seuraavana aamuna sain viestillä puhelinnumeron ja pyynnön soittaa. Kävimme sujuvan keskustelun ruotsiksi (yllätin jälleen itseni) ja sovimme, että tulen töiden jälkeen katsomaan asuntoa. Hän kertoi haluavansa vuokrata asunnon mahdollisimman pian, koska on lähdössä reissuun ensi viikolla. Kyselijöitä oli tunnetusti hyvin paljon.

Lähdin töiden jälkeen katsomaan asuntoa. Olin todella innoissani. Olin googletellut asuinaluetta ja se näytti todella hyvältä. Järvi tien toisella puolella! Olin luvannut laittaa viestin kun olen tulossa. En saanut vastausta. Paikalle päästyäni päätin soittaa, jos hän olisikin mennyt jo sisälle. Hän ei vastannut. Siinä vaiheessa alkoi kieltämättä tuntua vähän epäilyttävältä. Päätin odottaa, ehkä hän oli tulossa autolla ja ei pystynyt vastaamaan. Tottakai mietin jo pahinta, että se oli sitten siinä. Hän kuitenkin soitti vartin päästä ja kertoi unohtaneensa puhelimen kotiin ja lähteneensä hakemaan sitä. Ei huolta, hän on nyt tulossa. Asuntoon ja taloon tutustuttuamme hän lupasi vuokraavansa sen minulle, joten sovimme tapaavamme seuraavana päivänä vuokrasopimuksen kirjoituksen merkeissä. Tuntui epätodelliselta, voisiko tämä oikeasti sujua näin vaivattomasti?

Asunto ei todellakaan ole yhtä freesi kuin tämä nykyinen, mutta siihen olin jo varautunut. Se sijaitsee kuudennessa kerroksessa, mistä on kivat näköalat verraten tähän nykyiseen maantasossa olevaan. Ihanaa, kun ei tarvitse miettiä näkeekö joku sisään, jos verhot eivät olekaan kiinni tai niitä ei ole ollenkaan. Kaiken kaikkiaan asunto on siisti, vaikkakin aika vanha. Sitä on tullut asuttua hyvinkin eritasoisissa asunnoissa, joten saan varmasti tämänkin laitettua mukavasti omaksi kodiksi.

Asunto ei ole kalustettu, joten minulla on luvassa huonekalujen metsästystä seuraavat viikot. Kävin tänään jo hakemassa ruokapöydän, jonka sain yhdeltä suomalaiselta naiselta, joka on palaamassa Suomeen. Se on onneksi pieni, joten pärjäsin hyvin julkisissa sitä kuljetellessani. Hänellä olisi ollut myös ihana pyöreä ruokapöytä myytävänä, mutta sen kuljettamiseen olisi tarvittu auto ja viisaan ystäväni kanssa pähkäiltiin, että pyöreän pöydän kanssa tarvitaan 3-4 tuolia, että se näyttää järkevältä. Pienen suorakulmion muotoisen pöydän kanssa pärjää alkuun vaikka vain 1-2 tuolilla.

Mikä parasta työmatkani lyhenee tämän muuton myötä! Nykyisen 45 minuutin sijaan tuleva työmatka tulee olemaan vajaa puoli tuntia. Siihen olen todella tyytyväinen. Tuon viiden kilometrin matkan voi joskus vaikka kävellä, kun on vain hyvät kengät jalassa!

On mahtavaa, että saimme sovittua vuokrasopimuksen alkamaan 15.4. joten minun täytyy maksaa vain puolikas vuokra päällekkäin nykyisen asunnon kanssa, josta on kuukauden irtisanomisaika. Sain avaimet jo nyt, joten saan alkaa pikkuhiljaa siirtämään tavaroitani. Helpottaa huomattavasti, kun ei tarvitse hoitaa muuttoa kiireellä yhden päivän aikana. Jännitin vähän miten nykyinen vuokranantajani suhtautuu muuttooni, mutta hän oli todella iloinen puolestani ja kertoi olevansa itse innoissaan muuttamassa takaisin tänne. Loppu hyvin, kaikki hyvin!

Pitäisi vain luottaa, että asiat kyllä järjestyy! Ihanaa viikonlopun jatkoa!

-Henna

Koti Oma elämä Sinkkuus

Puoli vuotta Tukholmassa

Uskomatonta mutta totta, puoli vuotta on kulunut siitä päivästä, kun lentokone toi minut tänne Tukholmaan matkalaukkujeni kanssa. Tunnelmat olivat innostuneet ja odottavat. Olin kaksi yötä ensin hotellissa, ennen kuin sain avaimet tulevaan kotiini. Kävin Tukholmassa jo syyskuun alussa palattuani Suomeen Italiasta. Kävin silloin tulevalla työpaikalla tapaamassa tiimiäni ja yritin saada henkilönumeron haun vireille. Se ei kuitenkaan vielä onnistunut, koska minulla ei ollut silloin vielä osoitetta Tukholmassa. Yritin myös avata pankkitiliä, muttei se onnistunut, koska minulla ei ole henkilönumeroa.

Jätettyäni laukut hotellille lähdin saman tien Skatteverket:iin, paikalliseen verovirastoon ja sain henkilönumeron haun vireille. Kaiken kaikkiaan henkilönumeron ja sen jälkeen haettavan henkilökortin saaminen kesti kuusi viikkoa. Aikamoinen prosessi! Henkilökortin saatuani pääsin avaamaan pankkitilin. Onneksi minulla oli rahaa säästössä niin ei tarvinnut stressata mihin palkkani voitaisiin maksaa, jotta saisin rahaa käyttööni.

Ulkomailla työskennellessäni olen tutustunut moniin ruotsalaisiin ja heistä myös muutamien kanssa on pidetty yhteyttä vielä tänäkin päivänä. Muuttaessani tänne tiesin toimistolta muutaman ja ajattelin, että varmasti myös vapaa-ajalle löytyy seuraa. Elämä ulkomailla on kuitenkin ollut hyvin erilaista, kuin täällä isossa kaupungissa. Aikaisemmin tilanne oli se, että kaikki olivat kaukana kotoa, ystävistä ja läheisistä. Löytyi seuraa urheilemaan, syömään ja oikeastaan mihin vaan vapaa-ajalle. Täällä Tukholmassa onkin vähän erilaista. Toki osasin sitä odottaa, koska ihmisillä on omat elämät ja arki tuntuu nykyisin olevan kaikilla todella hektistä. Ihanaa on kuitenkin, että muutamia on löytynyt joiden kanssa esimerkiksi käydä fikalla ja urheilemassa.

Pystyin lukemaan ja ymmärtämään aika paljon ruotsia ennen kuin muutin tänne. Kiitos työskentelyn skandinaavisten kollegojen ja asiakkaiden parissa. Puhua osasin aika vähän. On vain ollut niin paljon helpompaa kääntää aina keskustelu englanniksi. Päätimme heti alkuun tiimissäni, että minulle puhutaan vain ruotsia ja voin kysyä, jos en ymmärrä. Vastasin takaisin englanniksi. Parin kuukauden jälkeen sovimme, että puhun tunnin päivässä ruotsiksi. Se oli aluksi kamalaa ja olin pääasiassa tunnin hiljaa. Pikkuhiljaa kuitenkin rohkaistuin ja nykyisin pystyn hyvin käydä keskusteluja ruotsiksi. Piti vain alkaa rohkeasti käyttämään kieltä. Suomessa ruotsin opiskelussa keskitytään paljon kielioppiin ja itse puhuminen jää mielestäni liian vähälle. Muistan vieläkin joidenkin sanojen taivutus litanjoita mikä ei ehkä ole oleellisinta mitä olisi pitänyt jäädä mieleen. Yksi hyvä apuri on ollut Tinder. Siellä on päässyt hyvin treenailemaan kieltä. Aluksi kirjoitin kaiken ensin Google translator:iin ja pikkuhiljaa aloin luottaa itseeni ja taitoihini. Toki edelleen täytyy sanoja tarkastaa ja en aina kaikkea ymmärrä, mutta uskomatonta kyllä olen kehittynyt todella paljon!

Tukholman asuntotilanne on todella huono, joten minulla kävi hyvä tuuri nykyisen kotini kanssa. Kirjoitin Facebookin Bostad Stockholm ryhmässä yhden ilmoituksen jättäjälle ja hän valitsi minut monien hakijoiden joukosta. Luulen, että tällä kertaa suomalaisuudesta oli hyötyä. Vuokranantajani äiti on suomalainen ja myös edellinen vuokralainen oli suomalainen. Tämä kalustettu koti on ihan kuin se olisi minun omani. Kaikki värit ja huonekalut voisivat olla minun valitsemani. Olen viihtynyt täällä todella hyvin. Tämä alue on myös todella kiva ja mikä parasta metsän lenkkipolut lähtee ihan tuosta tämän talon vierestä.

Nyt olen aloittanut etsimään uutta kotia, koska tässä voin olla vain heinäkuun loppuun asti. Pahoin pelkään, ettei kahta kertaa peräkkäin voi käydä yhtä hyvä tuuri. Onneksi tässä on hyvin aikaa. Haluan mieluummin asua yksin, koska olen niin tottunut siihen ja myöskin kodin täytyy olla hyvien kulkuyhteyksien päässä. Nyt minulla on töihin 30 minuutin metromatka ja 15 minuuttia kävelyä tai sitten vaihto toiseen metroon ja viitisen minuuttia kävelyä. Koen sen aika pitkäksi matkaksi, mutta olen siihen jo tottunut. Matkaa on vain 10 kilometriä, mutta julkisilla se ottaa enemmän aikaa. Olenhan toki Ruotsin pääkaupungissa, joten tällaista se täällä on. Katsotaan millaisten kulkuyhteyksien varrelta seuraava asunto löytyy.

Ihanaa viikon jatkoa!

-Henna

 

Koti Oma elämä Sinkkuus