Shut up (and sleep with me)
Nukkuminen on yksi intiimeimpiä asioita, joita henkilö voi harrastaa yksin tai porukassa. Ei tule mieleeni kuin muutama tilanne, jossa olisi konkreettisesti yhtä haavoittuvainen ja ihanan tai ikävän inhimillinen kuin unessa. Uni on niin henkilökohtainen tila, että sen seuraaminen tai häiritseminen menee epämukavuusalueelle, ja siksipä otan harppauksen juuri sinne, minne vain Nukkumatilla olisi oikeasti asiaa!
Unipulmia potevana ja kello kahden ahdistukseen aika ajoin heräävänä kadehdin paremmin uinuvien unenlahjoja. Sokeuteni estää minua tuijottamasta kanssanukkujia liian piinaavasti, mutta erilaisissa yhteismajoituksissa, leiritilanteissa, yöllisillä vessareissuilla ja unikaverin kanssa nukkuessa on tullut kyllä tuumattua, että kovin monenlaista nukkujaa mahtuu maailmaan.
Olen bongannut ainakin seuraavanlaisia nukkujia:
Vampyyri (kuulun itse tähän kategoriaan)
Jos uni saapuu erilaisten poppakonstien (melatoniini, laventeli, optimaalinen asento ja lämpötila, sopiva unikaveri tai oma rauha, perustarpeet tyydytetty, pimeys, mahdollinen taustamusiikki tai äänikirja) avulla, nukun liikkumatta kuin vanpiiri arkussaan. Pelkään että pahimmassa tapauksessa silmäni saattavat olla jopa lasittuneina auki. Jos minut herätetään tästä tilasta, en menee takuuseen, ettenkö iske hampaitani pahaa-aavistamattoman ylös patistelijan kurkkuun. Kalpea olemus tummine silmänalusineen kruunaa olemukseni, ja saatanpa lisätä kauhutunnelmaa liehuvalla paitulilla! Jos uni ei tule osakseni, hiippailen muina vampyyreina synkkien ajatusten vallassa pitkin kämppää tai vaikkapa katuja, tai vääntelehdin sängyssä tuntikausia kuin riivattuna.
Alkuihminen
Tällainen nukkuja on nukkuessaan niin estoton, että hänen katsomisensa melkein kiusaannuttaa. Tämä alkuihminen – tai ehkä eläin voisi välillä olla kuvaavampi termi- suorittaa unessa irstaita toimintoja kuten ruumiinaukkojensa kaivelua, piereskelyä, röyhtäilyä ja erilaisia murahduksia ja örähdyksiä. Tällainen neandertalilainen on siitä haastava petikamu, että äänekkäät toiminnot pitävät melko tehokkaasti toisetkin hereillä. Tyyppi vaipuu uneen, nukkuu sekä herää itseään rapsutellen ja infernaalista älämölöä pitäen.
Nautiskelija
Tämä torkkuja osaa totisesti ottaa ilon irti petipuuhista! Hän aloittaa nukkumaan menoon olennaisena osana kuuluvat rituaalinsa hyvissä ajoin, ja kampaa hiuksensa, kuorii ihonsa, vaihtaa tyynyliinansa ja sonnustautuu silkkiin ja satiiniin ennen pehmoiseen petiin solahtamista. Nautiskelijan yöpöydällä on iso vesilasi sekä erilaisia rasvoja. mielestäni erityisen piinallinen on tyypin tapa rasvata käsiään piiiitkään ja huolellisesti ennen nukkumaanmenoa. Henkilö käy käpälänsä läpi sormi sormelta rasvaten räpylöitään niin antaumuksella että oletan niiden olevan pehmeät kuin vauvan takalisto, ellei hinkkaaminen ole syövyttänyt kätösiä puhki. Nautiskelija käy nukkumaan sekä herää venytysten, silmien räpyttelyn sekä tietenkin nautinnollisten ”Mmmhh!” ja ”Aahhh”- ynähdysten säestämänä.
Kuorsaaja
Need I say more? No, sanon kuitenkin. Varmaan lähes jokainen tuntee jonkun armottoman kuorsaajan, joka pitää ahtaiden röörien, ylipainon, tukkoisuuden tai muiden vaivojen vuoksi armotonta korinaa nukkuessaan. Kuorsaus on erottanut monta pariskuntaa eri makuuhuoneisiin, ja pahimmassa tapauksessa aiheuttanut niin suuria konflikteja, että seksielämä tai vallan koko parisuhdekin ovat saattaneet lopulta päättyä korinan ja röhkimisen seurauksena! Jos kuorsaus vielä yhdistyy alkuihmisen petitapoihin, on pedissä pyörimässä aikamoinen possuli. Olen kuorsannut aivan varmasti itsekin, mutta yksinelävänä röhkintä haittaa harvemmin toisten nukkumista. Kuorsaukseen voivat vaikuttaa muiden terveydellisten tekijöiden ohella myös alkoholi, rauhoittavat lääkkeet ja rööki. Kuorsata voi toki myös ilman sen suurempia terveyshaittoja, mutta sitten jos yölliset hengityskatkoset vaivaavat, on syytä suunnata uniapneatutkimuksiin.
Risto Reipas
Nämä(kin) ovat mielipidekysymyksiä, mutta minun mielestäni kuorsaajakin on mitä ihanin kainalokaveri ja kaikki örinä musiikkia korville, jos verrataan reippaan nukkujan raivostuttavuuteen. Reipas unihygienisti käy iltauutisten jälkeen levolle tuuletettuun ja kenties pakkasen puolella olevaan makuukammariinsa, uinahtaa hetkessä ja herää jo kotvasen kuluttua noustakseen ylös silmänräpäyksessä – pirteänä kuin peipponen! Reipas nukkujamme ei torkuttele eikä surkuttele, vaan tekee aamukävelyn postilaatikolle tai lähikauppaan, pistää puurot ja sumpit tulille ja suuntaa töihin tai pöydän ääreen lukemaan päivän lehteä. Reippaan aamurutiineihin saattaa kuulua myös pieni virkistävä venyttely sekä vaikkapa jokin positiivinen voimalause. Jos taloudessa asuu toisiakin, heidät Reipas herättää tahall…tahattomasti kolistellen keittiön kaappeja, vihellellen ja pohtien äänekkäästi aamun aikataulua. Tässä talossa ei torkuta puolille päiville! Jos petikumppanina on toinen reippailija, voivat kumppanukset kirmailla yhdessä kohti auringonnousua, mutta jos toista vielä väsyttäisi, saattaa tämä haaveilla ajoittain kumppaninsa nuijanukuttamisesta.
Millainen nukkuja sinä olet?
Hmm…en taida olla puhtaasti mikään noista arkityypeistä, mutta ehkä Reippaahko, nautiskeleva Vampyyri olisi hyvä määritelmä!
Rakastan vastapestyjen vuodevaatteiden tuoksua ja makkarin lämpötila on 15 astetta, suihkun jälkeen on suorastaan orgastista sujahtaa rapeiden vuodevaatteiden väliin ja hetken vain aistia puuvillan tuntua puhtaalla iholla. Todellakin hetken, koska olen supernopea nukahtaja, se on max 5 minuuttia siitä kun pääni tyynylle asetan kun unessa olen.
Se Vampyyri minussa sitten herättää aamuyöstä (osansa voi toki olla Kuorsaajalla vieressäni) pohtimaan maailmanmenoa ja hippuloimaan ympäri taloa etten tappaisi tyynyllä tai jollakin väkivaltaisemmalla tavalla sitä Kuorsaajaa. Kun äänikirjan avulla tainnutan itseni sekoboltsiunien maailmaan, herään ennen kellon soittoa ja olen hereillä hetioitispaikalla. Hipsin makkarista vaatteet kainalossa ja suljen oven takanani ja aloitan pirteänä aamuvalmisteluni. En TODELLAKAAN kolise ja herätä mr Kuorsaajaa, koska rakastan aamuja ylhäisessä yksinäisyydessäni (paitsi jos aamupalapöydässä on seurana joku ystävätär) ja tuo Kuorsaaja onneksi sen tietää eikä änkeä seurakseni pitämään hereilläoloaääniään ja estottomia rapsutuksiaan aamupalapöydässä.
Mahtava analyysi!
Nukahtamistaidostasi on epäilemäti iloa ja hyötyä, vaikka aika ahdistaviksi voivat joskus käydä aamuyön valvotut tunnitkin..papukaijamerkki muuten siitä, ettet ole vielä ilmeisesti tukehduttanut Kuorsaajaa tyynyllä.
Tuo pirteä aamuelämä on aivan vierasta itselleni, en voi kuin kadehtia! ☺️ Kuinka monta ihanaa aamupalaminuuttia siinä saakaan lisää, kun ei torkuta tuskaisesti tuntikausia kuten allekirjoittanut.
Äänikirjat taitavat meidän molempien arjessa olla läsnä päivin ja öin.