Tag: Huuma

Vappu, juhannus ja vastaavat päivät ovat suomalaisille mainio motiivi kiskaista korkki auki – edes korona ei voi tätä täysin estää. Kun itse on lukittautunut vapuksi kotiinsa välttääkseen kaikkia tunteenpurkauksia päättänyt viettää rauhallisen kotivapun, voi seuraavana aamuna tarkastella edellisillan riennoista ryömiviä kansalaisia ylemmyydentuntoisena ikkunasta sekä virkeänä aamukävelyllä. Tällaisessa pikkukaupungissa väkeä on toki varsin rajallisesti, mutta onneksi tarvittaessa […]

Ihmiskontaktien kaipuu ja somen surullinen tyhjiö

Kun hoitaja aloittaa uhkaavalta kuulostavan MEKAANISEN PUHDISTUKSEN, taustalla soiva erilaisista kulttuurisen omimisen elementeistä koostuva kilkuttelu vaihtuu kuin taikaiskusta pahaenteisen kuuloiseen trip-hopiin.

Mitä leffojen miehen tulee olla?

Sekin on kyllä romcomeista opittua, että vastakohdat täydentävät toisiaan. Joku viisaampi voi kertoa, onko näin?

Välillä some(n vääristävässä kupla)ssa tuntuu, että joka toisen exä tai pomo on narsisti. Jokainen huonosti käyttäytyvä ei tietenkään sitä ole, vaan ihan muuten vain mulkku. Narsistin uhriksi joutumista ei ole syytä vähätellä, mutta jokaisen urpon diagnosointi narsistiksi saattaa viedä huomiota todelliselta pershäiriöltä. Narsismin esiintyvyys on kuitenkin joidenkin tutkimusten mukaan lisääntynyt hieman aiemmasta, siinä missä neuroosit […]

  Lapsena olin autuaan ja onnellisen ulalla siitä, miltä pitäisi näyttää. Tyylini oli sekoitus kukkatrikoita, Spaissareita ja heppahommia. Kynsien lakkailuun ei ollut aikaa, kun piti juosta pitkin metsiä, ja äiti sai muistutella kampaamaan tukan koulukuvaan. Kolmannen luokan ekana päivänä olin ainut, joka kipitti kalsareissa kouluun, toisilla oli farkut jalassa. Mietin hetken, ja korvasin sitten trikoot […]

Junan odottelu asemalla palellen noudattelee epämääräisen ihmissuhteen dynamiikkaa: odottaessa vituttaa, pelottaa ja ahdistaa, mutta sitten lähestyvä lupaus lämmöstä saa sulamaan, ja pari tuntia tasaista, turvallista kyytiä korvaa kaikki nuo hyiset menetetyt odottamiseen kuluneet minuutit. Olen viettänyt rautatieasemalla varmaan yhtä paljon aikaa kuin nukkumassa – ja minä sentään rakastan nukkumista! Toki olen myös nukkunut asemalla.. Matkalla […]

Tuijottelin tuntikausia kattoon ja tatskaaja kävi puolen tunnin välein tupakalla, ja sillä aikaa minä vuosin verta ja kudosnestettä kalliolaisessa kaksiossa. Kuvan kasvaessa minäkin tunsin kasvavani, tulin ehjemmäksi, tuntui vähemmän vaikealta olla kalpeana ja alastomana muovitetulla pöydällä. Aloin puhua politiikkaa ja tunnesoopaa. Ehkä pääni sekosi pitkällisestä kipukokemuksesta ja sen vapauttamista endorfiineista, mutta paransimme tatuoimisen lomassa pipopään kanssa koko maailman. Tatskaaja sai sievoisen summan säästöistäni, ja minä aavistuksen lisää suojakilpeä maailmaa vastaan.

Musiikkimuistoja ei voi koskaan kahlata liikaa läpi, ja olenhan jo nostalgisoinut TV-sarjoja, listannut idoleita ja poiminut biisejä sunnuntain tunnelmiin, niin jatketaan samalla linjalla. Tällä kertaa tarkoituksenani ei ole kirjata ylös lempikappaleita tai mielestäni musiikillisesti mahtavimpia teoksia, vaan kaivella muistini kätköistä muutamia biisejä, jotka ovat olleet läsnä eri elämänvaiheissa ja – tilanteissa. Katri Helena- Anna mulle tähtitaivas […]