Tag: kriisit

Traumaperäinen stressireaktio kehittyy henkilön jouduttua kohtaamaan tapahtuman, johon liittyy joko kuolema tai vakava loukkaantuminen tai niiden uhka taikka oman tai toisen fyysisen koskemattomuuden vaarantuminen. Traumaattinen tilanne aiheutti henkilössä voimakasta pelkoa, kauhua tai avuttomuutta. (www.terveyskirjasto.fi) Traumaperäinen stressireaktio tuntuu siltä, kuin järkytys olisi jäänyt kehoon kiinni. Traumaa vartioi vaikkapa se pieni lapsi, joka hirvittävän asian koki. Trauman […]

Kansankielellä voisi sanoa, että psykopaatti on kuin narsisti 2.0; vaikeampi, vaarallisempi ja julmempi.

Good artists copy; great artists steal. Miksi keksiä omia ideoita, kun voi pölliä muilta parempia? Tällä kertaa bongasin Tähän on tultu – blogista kivan listauksen Elämästä aasta ööhön. Pidemmittä puheitta, tässä omani sellaisena kuin se tällä hetkellä päähäni pälkähti: A Aurinko! ”Opasta mua aurinko, mä pelkään pimeää. Polta jo pois ahdinko, mä kaipaan elämää” Auringonpaiste […]

Koronasta on tullut jo melkoinen kirosana, eikä maallikko voi todeta siitä oikein mitään uutta. Koronakohmelossa ei mielessä liiku mitään mielekästä, joten taas on taidokas tekosyy jauhaa vain omasta navastaan! Mutta hei, eikös sitä sanota että kaikki mitä kirjoittaja tuottaa, kertoo tosiasiassa hänestä itsestään, sama millaiseen pakettiin sen yrittää kääriä. Eka koronan kummittelema vuosi meni mainiosti, […]

Junan odottelu asemalla palellen noudattelee epämääräisen ihmissuhteen dynamiikkaa: odottaessa vituttaa, pelottaa ja ahdistaa, mutta sitten lähestyvä lupaus lämmöstä saa sulamaan, ja pari tuntia tasaista, turvallista kyytiä korvaa kaikki nuo hyiset menetetyt odottamiseen kuluneet minuutit. Olen viettänyt rautatieasemalla varmaan yhtä paljon aikaa kuin nukkumassa – ja minä sentään rakastan nukkumista! Toki olen myös nukkunut asemalla.. Matkalla […]

Miksi sitä aina on joko heikko ja säälittävä tai kova ja kylmä, eikä mitään siltä väliltä? Miksi suomessa on niin paljon kiusallisen huonoja stand up-koomikkoja? Pitääkö omia uniaan hävetä? Miksi asioiden arvon ymmärtää kunnolla vasta, kun ne menettää? Tuleeko addiktion tilalle aina toinen? Milloin minusta tuli niin vanha, että tila-auto, pitkät kalsarit ja heijastin alkoivat […]

Terapiassa opin selviytymiskeinoja, hyviä ja huonoja.

Rakkaus ei rajoitu vain parisuhteeseen, tai ei liity siihen lainkaan. Maailmassa on paljon rakastettavaa. Eläintä voi rakastaa aivan kauheasti – vaikka se vain murisisi takaisin. Rakkaus omaa lasta kohtaan siirtää vaikka vuoria. Rakkaus on siellä missä luonto on suuri ja ihminen pieni. Vuorelta avautuva maisema, vesiputous tai talvinen satumaa koskettaa. On arvokasta huomata, mitä kaikkea hyvää onkaan – ja levittää itsekin rakkautta ympärilleen.

Olen hävyttömän haastavaa seuraa jopa itselleni, sillä ristiriidat raastavat mieltäni. Keittiöpsykologinen pika-analyysi paljastaa ainakin muutaman yleisimmän ajatusparadoksini: Toivon että maailma menisi eteenpäin, ihmiset kehittyisivät ja keksisivät uutta, ettei yhteiskunta jäisi junnaamaan paikoilleen. Toisaalta minulla on pakkomielle kapinoida muutoksia – erityisesti teknologian uusia tuulia- vastaan ja kieltäytyä verkostoitumasta. Kouluaikoina kesti jokunen tovi ennen kuin suostuin hankkimaan kännykän, ja […]

Kello on viittä vaille vittu mulla on siistii
Et saa osotella mua ellet tuu tarjoo sytkärii
Kello on puolen yön, ihailen, sul on siistii
En saa odotella sua ellet nimenomaan pyydä niin
Noh
Jää sä hei vaan nauttimaan
Mä hipsin kotiin nukkumaan
Niin tää kai menee
Tuun ilman huomioo toimeen