Tag: lapsuus

Luokkakokous – tuo luokattoman huono leffa ja monesti melko karmiva tapahtuma. Vertaillaan viinipäissään elämän kolhuja, asetetaan (epä)onnistumisia gaussin käyrälle kuin ylppäreissä konsanaan, ja etsitään omaa roolia porukassa jossain koululaisen ja traumaterapiassa lapsuutensa käsitelleen kypsän aikuisen välimaastossa. Osallistuin alakoulun (tai meidän aikaan se oli kyllä vielä ala-aste) luokkakokoukseen aKr. eli aikana ennen Koronaa. Ravintolapöydällinen kasvoja joissa […]

Tervetuloa maailmaan
Jonka mä itse rakensin
Astu sisään
Sulle portin avasin
Mä tarinaa kerron
Vaikka vielä sanoja löydä en
Kuuntele tarkkaan
Ymmärrät kaiken

Oikeus omanlaiseen arkeen ja juhlaan!

Yksi elämäni symboli on lettu. Otsikon kuolematon lausahdus syntyi kaverin kanssa kirjaston hämärissä viisitoista vuotta sitten, ja se palasi tänään mieleeni kun kirjoitin ostoslistaan lettutaikinatarpeita. Letut ovat läsnä elämässäni nyt, kun raha on tiukilla ja jotain hyvää ja piristävää pitäisi keksiä viikonlopuksi. Lettujen paistaminen upgreidaa arkea, mutta on samalla jokseenkin köyhän kulinaristin jälkkäri. Prkl jos ne […]

Sekin on kyllä romcomeista opittua, että vastakohdat täydentävät toisiaan. Joku viisaampi voi kertoa, onko näin?

Traumaperäinen stressireaktio kehittyy henkilön jouduttua kohtaamaan tapahtuman, johon liittyy joko kuolema tai vakava loukkaantuminen tai niiden uhka taikka oman tai toisen fyysisen koskemattomuuden vaarantuminen. Traumaattinen tilanne aiheutti henkilössä voimakasta pelkoa, kauhua tai avuttomuutta. (www.terveyskirjasto.fi) Traumaperäinen stressireaktio tuntuu siltä, kuin järkytys olisi jäänyt kehoon kiinni. Traumaa vartioi vaikkapa se pieni lapsi, joka hirvittävän asian koki. Trauman […]

On coolia mainita , ettei katso televisiota tai edes omista sellaista. Näin kuuluu väittää, vaikka suoratoistopalvelu pyörisi läppäriltä kellon ympäri – sitä ei lasketa. Minä rohkaistun nyt myöntämään, että tykkään katsella telkkaria, olen aina tykännyt. Pimeinä talvi-iltoina on ihana käpertyä viltin alle irtokarkkipussin ja hyvän tai vähän huonommankin sarjan tai leffan parissa. TV:n ja sittemmin […]

Hevosmies ei hellitä hellitä
Kenkii hengiltä kunnes et hengitä
Hevosmies ei hellitä hellitä
Hevosenkengillä hellii hengiltä

Jo lapsuudessa alkanut nelisilmäisyys on isohko osa identiteettiäni. Rillipäisyys on epäilemättä muovannut persoonaani ja/tai ainakin tuonut arkeen hieman lisää tragikomiikkaa – aivan kuin sitä ei olisi tarpeeksi muutenkin. Tylypahkan tanssiaiset Lapsena  kakkulani olivat mallia Harry Potter, ja kirjaston hyllyjen välissä vaeltaessa olisin muutenkin toivonut teleporttausta Tylypahkaan. Ala-asteella luokkatoverini päättivät puolestani, että luokan rillipäiden on yhdyttävä, […]