Tag: runous

Suudelma on teko mut rakkaus on ilme Sä oot mulle kipulääke mä oon sulle Virhe Opiskeluvuosista ei jäänyt jonnekin syvälle aivojen takaosastoon jemmatun yleistiedon ohella käteen paljoa muuta, siis mitään verkostoja tai sellaisia. Siksi on iloista vaikkakin vähän hämmentävää treffata satunnaisesti opiskelukollegaa, jonka numero on säilynyt puhelimessa kaikki nämä vuodet. Kohtaaminen tuo aina mieleen hieman […]

Jottain olen jaksanut lukeakin, tai ainakin sitten kuunnella äänikirjana suklaakonvehtien kera jos ei muuten ole mennyt alas. Tässä muutama tekele arvioituna tä(h)tiasteikolla 1-5. Amanda Palo – Outoja kaloja ** ”Opin sen pian tavattuamme ja ymmärsin, että kauniita sanoja (ja ne ovat uskomattoman kauniita!) en kuule ilman, että on hieman päihtynyt. Sellaiseen jää helposti koukkuun.” ”Minä […]

”Masennus opetti nauttimaan elämästä” Koen pieniä ärsytyksen värähdyksiä, kun taas kerran joku julkkis kertoo kasvaneensa ihmisenä ja naisena ja hevosena ja puhjenneensa kukkaan ja vieläpä valaistuneensa vakavan sairauden, masennuksen tai muun vttumaisen vastoinkäymisen seurauksena ja ansiosta. On tietysti mahtavaa, jos hankaluuksista selviää ”voittajana” ja vielä bonuksena tulee jotenkin paremmaksi ihmiseksikin, mutta haastan ajatuksen siitä, että […]

Yksi elämän paradokseista ja eksistentiaalisen kriiseilyn aiheista lienee tarve olla erilainen mutta toisaalta taas samanlainen kuin kaikki muutkin. Hetken verran on hieman hykerryttävää, kun kukaan ei tajuuuuu koska oon niin hemmetin syvällinen ja diippi ajattelija, mutta yksinäisinä sunnuntaiaamuina ei kaipaisi kummastelevia katseita vaan kuulumista tavallisten tallaajien joukkoon,turvalliseen kainaloon olemaan vaan ihan hiljaa. Sitten kuitenkin, olen […]

Päivän teksti: Päivän piristys: Päivän taidetuokio: Päivän ateria: Päivän tunnetila: Päivän  työteemat : Päivän duunimuki: Päivän biisi:

Minä kaipaan, kaipaan kiihkeitä puheitasi, sanoja, jotka valuvat päälleni kevyenä sateena. Ne, joiden kanssa nyt kuljen, ovat miellyttäviä, mutta sanovat niin vähän.

Yksi elämäni symboli on lettu. Otsikon kuolematon lausahdus syntyi kaverin kanssa kirjaston hämärissä viisitoista vuotta sitten, ja se palasi tänään mieleeni kun kirjoitin ostoslistaan lettutaikinatarpeita. Letut ovat läsnä elämässäni nyt, kun raha on tiukilla ja jotain hyvää ja piristävää pitäisi keksiä viikonlopuksi. Lettujen paistaminen upgreidaa arkea, mutta on samalla jokseenkin köyhän kulinaristin jälkkäri. Prkl jos ne […]

Elämä pikatoimituksena. Näytäntö harjoittelematta. Ruumis päälle sovittamatta. Pää harteille harkitsematta. En tunne roolia, jota esitän. Tiedän vain, että se on minun, enkä voi sitä vaihtaa. Sen, mistä näytelmä kertoo, joudun arvaamaan suoraan näyttämöllä. Olen huonosti valmistautunut elämän kunniaan, enkä tahdo pysyä kohtausten vauhdissa. Improvisoin, vaikka inhoan improvisointia. Joka askeleella kompastun vieraisiin asioihin. Tyylini haiskahtaa syrjäkylältä. […]