Tag: tunteet

Aina matkalla jonnekin Minne ikinä päätyykin On puolitiessä jostain Tietää sen varsin hyvin itsekin On olemassa asioita Niin kipeitä ja vaikeita Ettei niistä puhumalla selviä* ”Pakkaa kamerasi mukaan ja tule”, kehottaa tuttavapariskunta.  Juoksen liukkaalla asfaltilla raskain askelin, pyyhin silmälaseja lapasella nähdäkseni jotain. On juuri sellainen epätodellinen olo, kuin aina kesken unien herättyä. Ehdin junaan vain […]

Terapiassa opin selviytymiskeinoja, hyviä ja huonoja.

 I’m not o-fucking-kay Ihanassa Visual Diary-blogissa kirjoitettiin muiden kovin suomalaisten asioiden ohella yhdestä helmasynnistämme, eli  ”Jaahas”-sanan käytöstä. Sillä voi lopettaa tylysti keskustelun tai vaikka ihmissuhteen, sekä mitätöidä tehokkaasti keskustelukumppanin sanomiset ja tunteet. Mielestäni toinen vähän liian usein viljelemämme tokaisu on ”OK”, joka esiintyy myös pidemmässä muodossa sanaparina ”Ihan hyvä”. Voih mikä mitään tarkoittamaton, pliisu ilmaus […]

Tunteita ja tuoksuja! Oottekos lukeneet semmosen kirjan – tai katsoneet leffan – kuin Parfyymi? Teos kertoo pariisilaisesta Jean-Baptiste Grenouillesta, jolla on poikkeuksellisen kehittynyt hajuaisti ja hänestä tulee tämän ansiosta parfyymien tekijä. Semisti creepyn hajupäähänpinttymän vuoksi hän alkaa murhata nuoria neitsyitä, jotta saisi heidän tuoksunsa säilymään ikuisesti. J-B kerää tuoksuja, jotta voisi luoda maailman upeimman parfyymin. No, tämä hutera aasinsilta […]

Rakkaus ei rajoitu vain parisuhteeseen, tai ei liity siihen lainkaan. Maailmassa on paljon rakastettavaa. Eläintä voi rakastaa aivan kauheasti – vaikka se vain murisisi takaisin. Rakkaus omaa lasta kohtaan siirtää vaikka vuoria. Rakkaus on siellä missä luonto on suuri ja ihminen pieni. Vuorelta avautuva maisema, vesiputous tai talvinen satumaa koskettaa. On arvokasta huomata, mitä kaikkea hyvää onkaan – ja levittää itsekin rakkautta ympärilleen.

Olen hävyttömän haastavaa seuraa jopa itselleni, sillä ristiriidat raastavat mieltäni. Keittiöpsykologinen pika-analyysi paljastaa ainakin muutaman yleisimmän ajatusparadoksini: Toivon että maailma menisi eteenpäin, ihmiset kehittyisivät ja keksisivät uutta, ettei yhteiskunta jäisi junnaamaan paikoilleen. Toisaalta minulla on pakkomielle kapinoida muutoksia – erityisesti teknologian uusia tuulia- vastaan ja kieltäytyä verkostoitumasta. Kouluaikoina kesti jokunen tovi ennen kuin suostuin hankkimaan kännykän, ja […]

Mitä helvettiä näillä tekee, voiko ne palauttaa jonnekin? Tunteet nimittäin. Olen tässäkin blogissa jo kyllästymiseen asti toistellut, että tunne-elämää on totisesti liikaa ja se haittaa huomattavasti muuta elämää. On kirous ja lahja tuntea kaikki niin voimakkaasti. Eilen oli pitkästä aikaa bileet, ja tequiladarrassa tunteet luikertelevat kuin liskot pitkin kehoa. Ei oikein tiedä pitäiskö kuunnella tosi […]

Jo lapsuudessa alkanut nelisilmäisyys on isohko osa identiteettiäni. Rillipäisyys on epäilemättä muovannut persoonaani ja/tai ainakin tuonut arkeen hieman lisää tragikomiikkaa – aivan kuin sitä ei olisi tarpeeksi muutenkin. Tylypahkan tanssiaiset Lapsena  kakkulani olivat mallia Harry Potter, ja kirjaston hyllyjen välissä vaeltaessa olisin muutenkin toivonut teleporttausta Tylypahkaan. Ala-asteella luokkatoverini päättivät puolestani, että luokan rillipäiden on yhdyttävä, […]

Tämä on blogi elämästä kolmenkympin ja kuoleman välissä jossain Sodomanniemen suunnalla: Valitusvirsi kriisityöntekijäksi harhautuneesta humanistista, jonka oma elämänhallinta on ollut hukassa ysäriltä asti ja perusturvallisuus kroonisesti päin helvettiä. Sisältää sanoja, jotka sanomatta jäivät, tajunnanvirtaa jalat maassa mutta pää pilvissä sekä savolaista mielenmaisemaa eli päämäärätöntä harhailua ja Tšehovilaista elämäntuskaa . (Positiostasi riippuen) Vertaistukea tai vahingoniloa tarjolla keskimäärin […]