Tag: tyyli

Hetkiä harmaassa kaupungissa

Hetkiä harmaassa kaupungissa

Ukrainasta näytetään harmaita uutiskuvia joissa ihmiset vaeltavat sortuvien rakennusten keskellä. Joku kantaa selässä lastaan, joku painavan oloista koiraa jolla on kuonokoppa. Mietin niitä jotka kuolevat, murskaantuvat osaksi harmaata tomupilveä. Ajattelen eläimiä jotka vaeltavat etsien turvaa tai jätetään loukkuun ketjuunsa tai kodin kiviseinien sisään kun ihmiset pakenevat. Tämä sota herättää, se tulee lähelle. Entä ne kaukaisemmat […]

Kuulen parran kasvun

Kuulen parran kasvun

Kollegan kanssa on pohdittu jo useammalla aamukahvituokiolla, että on se niin väärin, ettei naisille kasva parta. Tai siis kasvaa kyllä, mutta yleensä sellaisessa ei-toivotussa muodossa amisviiksinä tai yhtäkkiä yllättäen leuasta loikkaavina hajakarvoina. Miehille tuuhea parta tarjoaa mahdollisuuden verhota ikääntymisen merkkejä tai pistää jopa koko lailla naama uusiksi. Kaikille miesoletetuillekaan ei toki parta pahemmin kasva. Väitetään […]

Mutsi kysy, luuleksä olevas James Bond, sanoin, emmä tiedä, mut jotain samaa meis on

Mutsi kysy, luuleksä olevas James Bond, sanoin, emmä tiedä, mut jotain samaa meis on

Olen aiemminkin avautunut siitä, että mielestäni esikuvilla on mielestäni suuri merkitys ihmisille (siis ainakin minulle, hehe). Oletko huomannut, että aika monen idoli tai ihailema julkkis muistuttaa aavistuksen heitä itseään? Oli kyseessä sitten hottis näyttelijä, kiinnostava artisti, joku supliikki somepersoona tai vaikka fiktiivinen hahmo, usein heissä on jokin pieni yhdistävä tai tekijä faninsa kanssa. Ihailun kohde […]

Muut käy ihoo auringos ruskettamas, mus on ympäri vuoden inkkii ku mustekalas

Muut käy ihoo auringos ruskettamas, mus on ympäri vuoden inkkii ku mustekalas

Tuijottelin tuntikausia kattoon ja tatskaaja kävi puolen tunnin välein tupakalla, ja sillä aikaa minä vuosin verta ja kudosnestettä kalliolaisessa kaksiossa. Kuvan kasvaessa minäkin tunsin kasvavani, tulin ehjemmäksi, tuntui vähemmän vaikealta olla kalpeana ja alastomana muovitetulla pöydällä. Aloin puhua politiikkaa ja tunnesoopaa. Ehkä pääni sekosi pitkällisestä kipukokemuksesta ja sen vapauttamista endorfiineista, mutta paransimme tatuoimisen lomassa pipopään kanssa koko maailman. Tatskaaja sai sievoisen summan säästöistäni, ja minä aavistuksen lisää suojakilpeä maailmaa vastaan.