Viime viikolla Vichyssoisea syödessämme totesin, että täydellisestä ja täyteläisestä mausta huolimatta keitto voisi kaivata jotain rapeutta rakenteeseensa. Ensimmäisenä mieleen tulivat – tietysti – perunalastut. Samalla kun sain tekosyyn ostaa sipsejä, sain myös tilaisuuden päästä testailemaan uutta kavereilta lahjaksi saamaani kermasifonia, jolla keitosta saisi vaahtomaisen pehmeää ja kuohkeaa. Eli seuraavana päivänä kylmä keitto siivilän läpi sifoniin ja vaahdoksi. Pari perunalastua koristeeksi ja hauska alkukeitto oli minuutissa valmis. Kiitos vaan lahjasta! Sifonista luvassa lisää myöhemmin, kunhan pääsen testailemaan sitä vähän enemmän.

Koska keitto ei yksinään olisi riittänyt ruokkimaan meitä, päätin tehdä pari muutakin ruokalajia. Olin koko aamupäivän kuola valuen pläräillyt Sasu Laukkosen ja Mariaana Nelimarkan Vihreä pöytä -kirjaa ja hämmästellyt kaikkia sen esittelemiä raaka-aineita. Pian huomasin jo seisovani eteisessä saappaat jalassa valmiina etsimään metsästä kallioimarretta ja muita uusia tuttavuuksia, mutta tajusin, etten tietäisi mistä niitä poimitaan ja mihin aikaan kesästä, tai miltä ne edes näyttäisivät. Ja kirjastoonkin olen niin paljon velkaa, etten olisi saanut sieltä sopivaa lähdekirjallisuutta tähän hätään. Valitsin sitten kokeiltavaksi pari vähän matalamman kynnyksen reseptiä.

Ensimmäiseksi kokeiltavaksi päätyi salaatti erilaisista pavuista, päärynästä ja sinihomejuustosta. Jouduin vähän muokkaamaan reseptiä sillä huomasin kotona, että unohdin kaupassa ostaa neulapapuja. Lähikaupastani ei löytynyt kuin kenialaisia papuja, niin päädyin sitten korvaamaan pavut herneillä. Erittäin ruokaisa salaatti oli hyvin tasapainoinen ja herkullinen. Harvoinpa sitä toisaalta sinihomejuuston kanssa kokeilut epäonnistuvat.

Kirjan johtotähtenä toimii yksinkertaisten makuparien esiin nostaminen ja raaka-aineiden kunnioittaminen sekä hyödyntäminen mahdollisimman kokonaisvaltaisesti. Toinen kokeilemani resepti paritti sesongin huipulla olevan kesäkurpitsan sekä salvian. Nopeasti paistetut kesäkurpitsakiekot ja salvia tarvitsivat mausteekseen vain suolaa ja pippuria. Kokeilin tässä ohjeen mukaan myös keltaista kesäkurpitsaa, joka maistuu huomattavasti vihreää voimakkaammalle. Kannattaa kokeilla. Meillä harvemmin tuoreena käytetty salvia toimi yllättävän hyvin kesäkurpitsan parina ja päätyy varmasti vielä moniin muihinkin kokeiluihin. Kesäkurpitsan kukkia en valitettavasti saanut käyttööni, mutta niitäkin olisi voinut pannullä pyöräyttää.

Vihreä pöytä on inspiroiva kirja, joka opettaa hyödyntämään harvinaisempia yrttejä ja villivihanneksia sekä samalla löytämään uusia puolia perinteisemmistä kasviksista. Kirja myös tarjoaa perusteita syvemmälle menevää kasvitietoa reseptien rinnalle. Paitsi että se tarjoaa inspiraatiota keittiöön, houkuttelee se myös metsään ja pellolle. Suosittelen ehdottomasti tutustumaan opukseen.

Viinejä ei tällä kertaa maistettu. Jälkiruoaksi oli jäätelöä. Siitä lisää seuraavassa postauksessa. Nyt jatkan Saaran äidin tarjoamaa villiyrtti- ja sienikurssitusta täällä kesässä.