Marraskuun mietteitä

Havahduin eilen siihen että eletään jo marraskuun loppupuolta. Ensi viikolla vaihtuu kuukausi ja pian on joulu. Härregyyd. Loppuvuosi on mennyt älyttömän nopeasti (tai itseasiassa koko vuosi) ja tuntuu että ajoittain en edes muista että nyt on talvi. Olin todella innoissani muutama päivä sitten kun tänne eteläänkin tuli hiukan lunta. Miten paljon ihan pienikin määrä lunta voi piristää! Toivon valkeaa talvea, mutta pelkään pahoin, että tuo toive ei ihan hetkeen vielä toteudu.

Tässä kuussa olen oppinut paljon asioita. Päällimmäisenä oppitunti omista rajoista ja ylisuorittamisesta. Sanoin tovi sitten, että tiedän rajani (etenkin töiden suhteen) ja mitä jaksan tehdä ja että osaan tarvittaessa sanoa ’ei’. Noh, en osannut. Pari viikkoa sitten astelin pitkän työpäivän päätteeksi lääkärin luokse. Olo oli suoraan sanottuna kamala. Tuntui että suoritan ihan jokaista osa-aluetta elämässäni. En osannut kieltytyä töistä, sillä olen hyvä työssäni ja apuani tarvitaan. Oli univaikeuksia ja ruokahaluttomuutta, ärtyneisyyttä ja tajutonta väsymystä. Ja jälleen kerran sydänoireita. Lääkäri määräsi sairauslomalle. Ensimmäisenä viikkona en jaksanut oikeastaan mitään ylimääräistä, viime viikolla hiukan enemmän. Tällä hetkellä olen siis kotona, yrittäen kerätä voimia takaisin. On ollut huono omatunto siitä, että päästin tilanteen näin pitkälle.

Väsyttävän marraskuun keskellä valoa minulle on tuonut poikani. On ollut ihanaa huomata miten hän on taas kehittynyt niin monessa asiassa. Tobias odottaa kovasti joulupukkia ja mahdollisia lahjoja. Haluaisi kuulemma sähköhammasharjan (koska serkullakin on sellainen!) Tobias on myös ihanan suora kaikissa sanoissaan. Niin hyvässä kuin pahassa. Eräänä aamuna hän tuli spontaanisti syliini ja halasi. Sanoi että ”äiti on niin ihana!” 🙂

Alla olevan kuvan otin eräänä sumuisena aamuna kun vein pojan hoitoon. Oli hiljaista ja linnut uiskentelivat joessa. Vedessä lipui puista tippuneita lehtiä. Oli omalla tavallaan todella kaunista. Vaikka on harmaata niin luonto ei petä ikinä.

Paljon jaksamista kaikille tähän tulevaan viikkoon,

Paula