Kuolemanpelko
Siitä on nyt hieman yli kaksi vuotta kun esikoispoikani menehtyi äkillisesti harvinaiseen sairauteen. Kaksi vuotta on mennyt kuin vuoristorataa ajaen – olen pitänyt sylissäni kuollutta lastani, haudannut hänet, surrut, palannut työelämään, saanut taas kosketuksen arkeen, mutta sitten romahtanut. Olen kokenut henkisesti ja fyysisesti rankan raskauden, saanut toisen suloisen pojan, kokenut onnen hetkiä ja kamppaillut surun […]