Lumisadetta, porkkanoita ja ikävää

Sain äsken pojan unille, joten kävin keittämässä pikapikaa kahvit ja tulin hetkeksi tietokoneelle. Oli vauhdikas aamupäivä – on syöty kahteen otteeseen, imuroitu koko talo, ulkoiltu ja ruokittu kissa ja kanat. Talovahtina oleminen on ollut mukavaa. Tosin melko rankkaa, sillä olen yksin vastuussa pojasta. Iltaisin olen kyllä kieltämättä ollut melko poikki. Olen yrittänyt pojan päiväunien aikana tehdä ”omia juttuja”, esimerkiksi neuloa ja lukea. Mutta täällä Savossa on hyvä, että sukulaiset ovat lähellä. Muutama päivä sitten näin pikkuveljeni ja hänen tyttönsä, toissapäivänä ajoin Tobiaksen kanssa Kuopioon kummieni luokse. Eilen puolestaan kahviteltiin vanhan ystäväni kanssa. Vantaalla ikävöin kyllä kovasti tätä tukiverkkoa mikä meillä on täällä maalla.

Eräänä päivänä kävimme patikoimassa pari tuntia Kiuruveden Rapakkojoella. Sieltä löytyy paikka nimeltä Paljakkavuori. Oli varsin mielenkiintoinen paikka uhrikuppeineen ja luolineen. Harmittaa kovasti, sillä tämä vanhempieni tietokone ei jostain syystä anna ladata enempää kuvia tuolta… 🙁

Ollaan hyödynnetty paljon kasvimaan tarjontaa. Olen tehnyt mm. porkkanalettuja, kasvispihvejä, porkkanasämpylöitä ja Lindströmin pihvejä. Tuntuu, että olen joka päivä roudannut porkkanoita ulkoa sisälle 😀 Täällä synnyinkodissani on todella iso keittiö ja olenkin aina tykännyt täällä tehdä ruokaa ja leipoa. Pienenä tyttönä leivoin useasti pullaa mummoni kanssa.

Luonnossa on nyt aivan ihana ruska 🙂  Torstaina oli kaunis ja aurinkoinen päivä, muina päivinä on tullut enemmän ja vähemmän vettä…

…ja eilen ja tänään lunta. Ohhoh. Nuo Tobiaksen rattaat ovat muuten 31-vuotta vanhat. Ne ovat ostettu minulle kun olin ihan pieni :) Retrorattaat, mutta  todella hyvät lenkillä!