Epävarmuutta, onnea ja lähestyvää kevättä

Viime aikoina on ollut tuhottoman vaikeaa kirjoittaa. Tätä hahmotellessani istun lähes tyhjässä bussissa matkalla kohti kotia. Maski kasvoilla, aurinkoa ihmetellen. Ulkona on alkanut pikku hiljaa näyttämään keväältä – ihan kuin aina ennenkin tähän aikaan vuodesta. Olen mietiskellyt koko matkan muuttunutta maailmantilannetta. Korona on tuonut omaankin arkeen paljon epävarmuutta ja se on heijastunut oloon sekä ajatuksiin vahvasti. Viime aikoina on ollut kauhea ikävä entistä, huolettomampaa elämää. Jaksoin olla pitkään varsin positiivinen tämän tilanteen suhteen. Nyt kuitenkin on liian usein tuntunut, ettei enää jaksaisi. Haluaisi vain edes hetken olla pimennossa koronatilastoista, rajoituksista ja ahdistavasta olosta. Samalla poden myös huonoa omaatuntoa valittaessani – meidän perhe ja lähipiiri on nimittäin pysynyt terveenä, töitäkin on riittänyt (vaikkakin vähemmän kuin ennen) ja meillä on ollut varaa maksaa vuokra sekä ollaan saatu ruokaa pöytään. Henkisesti tämä epävarmuus ja se, etten oikein pysty suunnittelemaan varmuudella tulevia tapahtumia, on ollut minulle se vaativin juttu.

Kuuluu alkuvuoteen korona-ahdistuksesta huolimatta myös paljon hyvääkin! Tobias täytti kolme vuotta ja tänään syödäänkin ihan perheen kesken kakkua 😊 Aion leipoa pätkiskakun ja teen myös jotain suolaista piirakkaa. Meillä oli myös puolison kanssa kihlajaispäivä  (joka tosin muistettiin myöhässä, apua) joten nautitaan tänään myös sen kunniaksi herkkuja 😊 Tobiaksen kanssa on ollut ihanaa. Välillä tosin melko rankkaa uhma-iän vuoksi. Mutta on ollut antoisaa huomata miten lapsi kehittyy ja oppii niin paljon ja niin pienessä ajassa. Olen ollut Tobiaksesta ja hänen olemassaolostaan todella onnellinen.

Olen nyt talven aikana saanut hyvää oloa hiihtämisestä, kävelylenkeistä ja valokuvaamisesta. Ostin myös uudet vesivärit ja olenkin niillä maalaillut parina iltana. Myös poika on taas innostunut taiteilusta, mikä on aivan ihana juttu! Olen ollut todella iloinen siitä, että täällä pääkaupunkiseudulla on ollut runsasluminen talvi. On ollut ihan mahtavaa hiihtää pitkiä lenkkejä Vantaalla ja Helsingissä.

Tässä kuussa aion jälleen laittaa hakupaperit muutamaan kouluun. Aion myös tehdä parit pääsiäiskortit, lukea loppuun kirjan nimeltään Pääteasema Auschwitz ja käydä hiihtämässä niin pitkään kuin mahdollista. Koronasta ja epävarmuudesta ja ahdistavista oloista huolimatta kevät on tulossa. Ja se jos mikä on varmaa.

-Paula

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *