Kirje kaksivuotiaalle pojalleni

Oli maaliskuinen maanantai-ilta kun synnyit tähän maailmaan. Elettiin vuotta 2018. Olimme isäsi kanssa Naistenklinikalla Helsingissä valmistautumassa syntymääsi. Ulkona oli kaunis pakkaspäivä, ja auringon paiste antoi hennon lupauksen keväästä. Talvi oli tuntunut ajoittain todella pitkältä raskaiden tapahtumien jälkeen. Äkillinen isoveljesi kuolema oli pysäyttänyt meidän maailmamme, ja usko tulevaan oli koetuksella. Värit kuitenkin palasivat elämään, kun ikuisuudelta tuntuneen odotuksen  jälkeen saimme sinut syliin. Muistan hyvin sen kun isäsi itki onnesta, ja minä vain ihmettelin, että oletko totta. Etten vain uneksinut. Olit terve poika, hengitit, itkit, ihmettelit – olit oikeasti siinä. Elossa! Kaiken sen epävarmuuden keskelle oli yhtäkkiä tullut jotain varmaa. Syntymäpäiväsi oli todellakin kaunis päivä.

Sinä, kaksivuotias poikani, olet jo niin iso, mutta samalla vielä niin pieni ihminen. Olet ihanan utelias ympäröivää maailmaa kohtaan, ja tutkit ympäristöä ihailtavan rohkeasti. Tykkäät retkistä luontoon, erityisesti lähimetsä ja siellä asuvat oravat ja puput ovat sanojesi mukaan ”inania!” Pidät muistakin eläimistä, erityisesti meidän omista koiristamme Akusta ja Jalosta. Tunnutkin olevan hyvää pataa kummankin karvakorvan kanssa. Rakastat pitkiä videopuheluita mummon kanssa, ja  puhut melkein päivittäin sinulle tärkeästä serkkutytöstä. Autat myös jo niin hienosti meitä vanhempia esimerkiksi astianpesukoneen täyttämisessä. Olet  yhtä innokas saunoja kuin isäsi, ja yhtä aamu-uninen kuin äitisi. Opit päivittäin paljon uutta. Elämääsi ja kehitystäsi on ollut ilo seurata läheltä – aina siitä päivästä lähtien, kun sinun olemassaolostasi tuli meille varmuus.

Rakas poikani, sinä todella olet antanut minulle ja isällesi syyn elää. Olet se ihminen jonka vuoksi me jaksamme ja hymyilemme. Tuot niin paljon iloa tähän arkeen, joka ilman sinua olisi harmaata. Siitä olen pahoillani, että isoveljesi ei pysty olemaan leikkikaverinasi. Olen pahoillani, että elämä päätti toisin. Olen siitä äitinäsi todella surullinen. Sen kuitenkin lupaan, että me vanhempasi olemme aina tukenasi. Me teemme kaikkemme, jotta sinulla olisi hyvä olla.

Hyvää toista syntymäpäivää,

äiti.

(Teksti kirjoitettu 19.03.20)