My week

Maanantai:

Viikon ensimmäinen päivä starttasi klo 6.30, kun avasin silmäni. Nukuin hyvät yöunet! Aamupalaksi söin puuroa, leipää ja kahvia. Selasin samalla muutaman somekanavan ja seurustelin koirien kanssa. Aku makoili jalkojeni juuressa keittiön pöydän alla, josko jotain ruoan murusia tippuisi. Sain hetken olla ihan rauhassa, sillä poika ja puoliso heräsivät seitsemän jälkeen. Yhdeksältä lähdettiinkin pyöräilemään kohti päivähoitoa. Tobias jäi innoissaan ulkoilemaan ja minä jatkoin fillarilla matkaani töihin.

Työpäivä oli mukava ja oli jälleen hyvä fiilis auttaa. Poika halusi hoitopäivän jälkeen metsään kävelemään, joten suuntasimme lähimetsään! Sieltä bongattiin sinivuokkoja, mustarastaita ja nähtiinpä lähietäisyydeltä kolme peuraakin. Poika oli eläimistä haltioissaan. On ihanaa, että myös Tobias tykkää liikkua luonnossa 🙂

Illalla oltiin rennosti kotona. Siivottiin (koirista lähtee tällä hetkellä älyttömästi karvaa) ja syötiin sekä suunniteltiin huomista vapaapäivää.

Tiistai:

Minun ja Tobiaksen yhteinen vapaapäivä! Lähdettiin käymään pyörällä serkkuni puutarhamökillä Itä-Helsingissä. Matkalla eksyttiin muutaman kerran, kiitos huonon suuntavaistoni, mutta lopulta kuitenkin parin mutkan kautta päästiin perille. Yhdessä sitten grillattiin ja juotiin jälkkäriteet. Paluumatka oli Vallilan ja Käpylän kautta, Tobias oli todella innoissaan nähdessään ratikoita! Päivän kilometrisaldo oli 45 kilometriä. Illalla ei tarvinnut unta houkutella.

Keskiviikko:

Mietin paljon työpäivän aikana ihmisen elämänkaarta ja sitä, miten minun käy, kun olen iäkäs. Pystynkö asumaan kotona? Onko minulla sairauksia? Muistanko? Sain päivän päätteeksi sydäntä lämmittäviä kehuja iäkkäämmältä asiakkaalta. Ne lämmittivät mieltä paljon.

Torstai:

Huono aamu. Poika heräsi aikaisin ja hän tuntui olevan yhtä herkällä tuulella kuin minäkin. Hoitoon lähtö oli vaativaa, tuntui ettei mikään pukemisesta lähtien onnistunut. Pyöräillessä töihin sain lievän paniikkikohtauksen ja jouduin hetken istuskelemaan joen varrella haukkaamassa happea. Olin ihan hirvittävän väsynyt ja minulla oli epäonnistunut olo. Itkukin tuli. Sain kuitenkin olon taas suht normaaliksi hengittelemällä ja pääsin jatkamaan matkaa. Puolison työpäivä venähti, joten hain lapsen hoidosta heti omien töiden jälkeen. Illalla olin todella onnellinen päästyäni peiton alle nukkumaan. Tämä päivä oli henkisesti tämän viikon vaativin.

Perjantai: 

Viikon toinen vapaapäivä! Vein pojan aamupäiväksi hoitoon ja sillä aikaa tein koulun ennakkotehtävää. Tämän jälkeen kävin hakemassa Tobiaksen pyörällä ja lähdimme yhdessä lenkille. Mikä fiilis olikaan fillaroida pitkin Keskuspuiston polkuja! Eväitä söimme tutussa paikassa keskellä metsää. Siinä jälkkärikorvapuustia nautiskellessamme törmäsimme myös uteliaaseen pupuun. Tällä viikolla onkin käynyt tuuri, sillä olemme törmänneet monta kertaa metsän eläimiin. Illemmalla äitini soitteli videopuhelun ja kertoi ikävöivänsä Tobiasta paljon.

Lauantai:

Minulla oli tänään pitkä työpäivä. Menin tällä kertaa töihin bussilla ja metrolla. Katselin aamulla hiljaisia Helsingin katuja ja muistelin niitä vuosia kun vielä asuin kantakaupungissa. Tykkään paljon Helsingistä, sillä se on sopivan kokoinen ja kaikessa monipuolisuudessaan kaunis! Illalla kotona tilasimme pizzat. Vönerpizza on tämän hetkinen lempparini. Pojan mentyä unille katsoimme puolison kanssa sitcomeja. Oli ihanaa nauraa yhdessä :)

Sunnuntai:

Viikon viimeinen päivä. Puolisoni lähti pojan kanssa maalaamaan venettä ja minä lähdin töihin. Viikko kokonaisuudessaan oli mainio. Paljon luontoa, fillarointia, ihmisläheistä työtä ja valitettavasti myös paniikkia. Onneksi noita paniikkikohtauksia ei ole viime aikoina tullut kuitenkaan liikaa. Laitan vielä loppuun ihanan metsäkuvan, jonka otin Keskuspuistosta. Miten ihana luonto meillä onkaan täällä Suomessa! Keväisessä metsässä liikkuminen on kyllä ollut tälläkin viikolla todella terapeuttista :)