Onnellisuuspäiväkirja

Olen huomannut, että epävarmoina ja stressaavina ajanjaksoina unohdan helposti huomioida arjesta ne hyvät asiat. Saatan jäädä pitkäksi ajaksi pyörittelemään mielessäni negatiivisia asioita, ja sivuuttaa näin ne päivittäiset kauniit hetket. Jokaisessa päivässä kuitenkin kun on jotain hyvää. Viime viikkoina elämä on tuntunut epävarmalta, ja vaikka kuinka olen yrittänyt tsempata, on välillä tuntunut ettei jaksa ajatella positiivisesti. Muistin reilu viikko sitten, että olen useasti kirjoittanut onnellisuuspäiväkirjaa, jossa siis kirjataan päivittäin ylös ne asiat, joista on tuolloin onnellinen. Viikon aikana pyrin keskittymään siihen, mikä minut tekee onnelliseksi. Huomasin jälleen myös sen, että ei onnellisuus vaadi isoja asioita, vaan ne pienet arjen hetket ovat avaimia iloon ja onneen.

Tiistai

Tänään olin kiitollinen hienosta ja monipuolisesta asuinympäristöstämme. Lenkkeiltiin yhdessä 12 kilometrin lenkki uutta reittiä pitkin ja voihan vitsit mitä kaikkea löytyikään. Välillä leikittiin mukaan otetulla kuormurilla ja välillä syötiin eväitä. Iloa toivat päivään myös itse tehty ja terveellinen kasviskeitto!


Keskiviikko

Tein hyvää makaronilaatikkoa ja se maistuikin koko perheelle. Olin iloinen myös siitä, että jaksoin kotona  tehdä lihaskuntotreenin.

Torstai

Olin torstaina erittäin kiitollinen siitä, että näen läheltä Tobiaksen kehitystä. Kävimme katsomassa heppoja aamulla, jolloin oli ihanan hiljaista eikä näkynyt paljoakaan ihmisiä. Poika ihmetteli kukkia, bongasi sammakon (josta höpötti monta päivää tuon jälkeen!) ja ihasteli lintuja. Olin superiloinen auringosta ja keväästä. Haaveilin myös pääseväni kesällä ratsastamaan. Minulle tulee aina levollinen ja rauhallinen olo hevosten (ja muidenkin eläinten) seurassa.

Perjantai

Tämä päivä oli todella raskas henkisesti. Kaikki tuntui jotenkin niin vaikealta ja tahmealta aamusta lähtien. Tuntui että väsymys vie voiton, ja rehellisesti sanottuna muistutin välillä uhmaikäistä lastani. Mies kuitenkin ehdotti josko lähdettäisiin haukkaamaan ulos raitista ilmaa ja vietäisiin samalla Lennille pääsiäiskukkia. Lopulta päivä kääntyi parempaan suuntaan. Narsissit sopivat hyvin pojan haudalle, enkelten viereen.


Lauantai

Lauantain parhaita juttuja olivat pizza, Netflix-sarjat ja lasi viiniä.

Sunnuntai

Olen onnellinen eräästä työprojektista, jota olen nyt voinut tehdä myös etänä. Olen aina työskennellyt aloilla, joissa on pakko olla fyysisesti paikan päällä, joten tämä etätyöskentely on minulle uutta. Löysimme myös mieheni kanssa uuden ulkoilualueen, jossa saikin lenkkeillä sateisen sään vuoksi todella rauhassa!


Maanantai

Hyvä brittirokki, käytetyt mutta samalla äärimmäisen hyvät juoksukenkäni ja joululahjaksi saadut kuulokkeet. Maanantain ilonaiheet liittyivät vahvasti lenkkeilyyn 🙂 Olin niin hyväntuulinen, kun lenkkeilin pitkin entisiä kotikulmiani Seutulassa.

hyvinvointi ajattelin-tanaan hyva-olo hopsoa

Viisi vuotta sitten syntyi tarina

Punertavatukkainen mies istui vieressäni mökin terassilla. Ulkona paistoi kevätaurinko lämmittäen ihanasti. Vihdoin oli pääsiäinen, jota olimme ystävien kanssa odottaneet pitkään. Olin tuntenut vierustoverini vajaan vuorokauden hyvän ystäväni kautta. Mies tuntui olevan sanavalmis, ja antoi itsestään itsevarman kuvan. Katselin hänen vihreitä silmiään tarkkaavaisesti samalla kun kuuntelin mitä ympäristössä tapahtuu.  Minä join valkoviiniä, hän puolestaan siemaili punaviiniä. Ystävämme grillasivat ja kävivät välillä vitsailemassa joko olemme ostamassa yhteistä taloa tai päättäneet nimen ensimmäiselle lapsellemme. Keskustelimme pitkään. Monen monta tuntia. Puhuimme elämästä ja ihmissuhteista, raskaistakin elämänkokemuksista. Välillä kävimme hakemassa lisää viiniä, ja seurustelemassa ystäviemme kanssa. Muistan ihmetelleeni mökin terassilla istuessamme tämän miehen erilaisuutta. Ja sitä että hänen kanssaan pystyi puhumaan kaikesta. Ei tarvinnut esittää yhtään mitään ja sai olla oma itsensä. Pitkästä aikaa oli todella hyvä olla.

Mökkireissun jälkeen palasinkin Helsinkiin tapaamani miehen kyydillä. Minulla oli kyllä hyppysissäni aiemmin ostettu junalippu, mutta se jäi käyttämättä. Ei hätää – en lähtenyt yksin puolituntemattoman tuttavuuden matkaan, sillä matkassa olivat myös pari ystävääni, jotka tunsivat hänet. Höpöttelimme koko viiden tunnin ajomatkan ajan niitä näitä. Välillä kävimme syömässä, ja päivittelimme kaikki yhdessä pientä väsymystä. Olimme kaksin kun vihdoin saavuimme Helsingissä kotikadulleni. Mies sanoi olevansa iloinen siitä, että tapasi minut. Hän totesi laittavansa viestiä tulevalla viikolla. Olin kieltämättä skeptinen. Itseasiassa olin täysin varma, että miehestä ei kuulu mitään. Sillä eihän niistä ole ennenkään mitään kuulunut. Lopulta puhelin piippasi jo tunnin päästä. Mies ehdotti tapaamista perjantaille, mutta rohkaistuin ja pyysin häntä treffeille jo alkuviikosta. Reilun kuukauden päästä vietinkin aikaa enemmän hänen kotonaan kuin omassa kämpässäni.

Olen nähnyt puolisoni hyvät ja huonot puolet. Hän on nähnyt minut niin onnellisina kuin masentuneinakin hetkinä. Hän on uskonut minuun ja kannustanut minua. Hän tietää enemmän minusta kuin muut. Minä olen parhaimpani mukaan tukenut häntä ilossa ja surussa. Olen nähnyt mieheni itkevän onnesta synnytyssalissa, ja surusta pojan haudalla. Viisi vuotta on mennyt nopeasti. Välillä tuntuu että olisimme olleet yhdessä pidempäänkin.

Ai niin. Arvaatteko mitä muuta mieheni sanoi? Viisi vuotta sitten, siellä kotikadullani. Kun olin avaamassa auton ovea ja palaamassa takaisin pieneen yksiööni. Hän katsoi silmiini ja kertoi minulle haluavansa nähdä millainen tästä tarinasta voisi tulla. Kävelin kotiovelleni pieni hymy kasvoilla.

Enpä todellakaan tuolloin tiennyt miten rakkaus voisi muuttaa elämää.

suhteet parisuhde rakkaus hopsoa